Olen vankkumaton kotitalousvähennyksen kannattaja. Henkilökohtaisellakin tasolla olen käyttänyt vuosittain mahdollisuutta. Joskus se on jopa ollut ratkaiseva houkutin työn teettämiseen. Vähennyshän on kansalaisille eräänlainen palveluseteli, jonka vaikutukset ovat monipuolisia, ulottuen esimerkiksi pienten yritysten markkinoille pääsyyn tai vaikkapa harmaan talouden torjumiseen.
Joku saattaa muistaa, kun mallin kokeilu aloitettiin vuonna 1997 siten, että Länsi-Suomessa kokeiltiin yritystukimallia ja Itä-Suomessa verovähennysmallia. Vaikka tuolloin pidin aluksi yritystukimallia jopa parempana, myönnän olleeni väärässä. Kun verovähennysmalli vakinaistettiin, ajattelin, että nyt löytyi yksi kestävä ratkaisu mm. kotipalveluita tarvitsevien vanhusten palveluihin ja kotona teetettävien remonttitöiden käyttämiseen. Ihmisten tietoisuus omassa verotuksessa tehtävän vähennyksen myötä nousi.
Moni asiantuntija arvioi tuolloin mallille hurjia volyymeja. Esimerkiksi Pekka Tsupari ja Matti Viren raportissaan arvioivat vaikutuksia kotitalouksilta kysytyn mukaan, että halukkuutta käyttää kotitalousvähennystä oli noin viidenneksellä kotitalouksista (414 000). Vastaajat olivat valmiita maksamaan 43 markkaa/tunti. En lähde muuntamaan tuota markkamäärää nykyrahaan vastaavaksi, mutta pidän summaa kohtuullisen korkeana. Tuolla hinnalla kotitaloudet olivat valmiita ostamaan 107 000 henkilötyövuoden määrän työtä. Oletuksena kyselyssä tosin oli, että tukea ei rajoitettaisi joihinkin töihin kohdistuvaksi.
Kokeilusta lähtien kotitalousvähennys on ollut voimassa pian siis jo 20 vuotta. Ja on osoittautunut, että käyttö on jäänyt paljon pienemmäksi kuin mihin olisi ollut mahdollisuuksia.
Miksi? Minusta osin siksi, että vähennys on ollut monena vuotena suorastaan koomisella tavalla budjettineuvotteluiden pelinappulana. Maksimivähennystä on milloin laskettu, milloin nostettu, omavastuuta on muutettu ja vähennyksen käyttökohteita laajennettu. Ajoittaisista heikennyksistä huolimatta, vähennys on kehittynyt kannustavaan suuntaan.
Ongelmaksi muodostuvat kuitenkin poukkoilevat päätökset. Esimerkiksi juuri ne iäkkäät kansalaiset tai vähemmän päätöksiä seuraavat ovat saattaneet välillä jopa kuvitella, että vähennys poistui. Jatkuvat muutokset ovat tuoneet epävarmuutta. Tähän liittyy sama ongelma kuin moneen muuhunkin veromuutokseen: poukkoileva päätöksenteko luo epävarmuutta.
Näin on ollut, vaikka esimerkiksi Taloustaito ja verottajakin ovat ansiokkaasti vuodesta toiseen kertoneet muutoksista ja kannustaneet hyödyntämään vähennystä.
Nykyhallitus päätti ohjelmassaan korottaa kotitalousvähennystä, ja se myös laajennetaan ikääntyneiden hoitopalveluihin. Hyvä suunta taas.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Minusta riittäisi se, että vähennyksen ehdot tehtävän korotuksen ja laajennuksen jälkeen vakioidaan ja luvataan että se pysyy. Lisäksi omavastuun voisi nyt poistaa – se kun helpottaisi teknisesti ja uskoakseni toisi useamman henkilön vähennyksen käyttäjäksi. Tärkeää olisi myös jatkuva ja voimakas ”valistus”, että tätä kannattaa käyttää. Kerrotaan entistä enemmän vähennyksen vaikutuksista mm. harmaan talouden torjuntaan.
Anssi Kujala on Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja
