Eettinen sijoittaminen oli joissain piireissä ”muotia” 1990-luvulla. Olin tuolloin töissä hollantilais-ruotsalaisessa varainhoitoyhtiössä ja molemmat näistä maista olivat eettisyyden edelläkävijöitä. Ruotsalaiset sulkivat sijoitussalkusta pois viinat ja tupakat. Hollantilaiset sijoittivat mielellään viinaan, mutta ydinvoima oli epäeettistä.
Maailma oli sekä helppo että vaikea, kun eettisyys toteutettiin sulkemalla pois oman moraalin mukaiset epäeettiset sijoituskohteet. Vaikeaa oli, jos sijoittajataholla oli useita käsityksiä siitä, mikä on eettistä ja mikä ei. Muistan ainakin yhden kunnanhallituksen, jossa kättä nostamalla aikanaan selvitettiin, kuka juo saunakaljan ja kuka ei. Kaljanjuojat voittivat ja olutyhtiöt saivat jäädä salkkuun.
Aihepiiri on sittemmin monimuotoistunut. Eettisen sijoittamisen sijaan puhutaan vastuullisesta sijoittamisesta ja ESG:stä, jossa E viittaa ympäristöön, S sosiaaliseen vastuuseen ja G hyvään hallintotapaan. Sijoituskohteita ei enää suljeta pois tai ongelmien ilmetessä kiireesti myydä pois, vaan halutaan mieluummin vaikuttaa yrityksiin niiden toiminnan parantamiseksi.
Vastuullisuuden mittaaminen on hankalaa. Erilaiset päästöt voidaan mitata, mutta miten esimerkiksi sosiaalisen vastuunkannon määrää voidaan mitata ja vertailla? Miten eri toimialojen päästöjä pitää suhteuttaa? Nyt on muotia julkaista oma hiilijalanjälki. Miten se on laskettu ja mistä se oikeasti kertoo? Miten hallitusten pätevyyttä voidaan pisteyttää?
Osa sijoittajista on hyvin perehtynyt ESG:n mahdollisuuksiin ja ongelmakohtiin. Niille, joilla ei ole omaa analyysiä, avuksi ovat tulleet erilaiset ESG-pisteytykset ja reittaukset. Näidenkin osalta pitäisi perehtyä tarkoin käytettyyn analyysitapaan ja pisteytyksen arvionvaraisiin elementteihin – sama yhtiö voi saada aivan erilaisen arvioin toimistaan eri reittaajilta. Kun näitä yhtiökohtaisia pisteytyksiä nyt yhdistellään kokonaisten sijoitusrahastojen reittauksiksi, ollaan aikamoisen ”mustan laatikon” äärellä. ESG:stä on myös tullut iso bisnes – jotta reittauksia pääsee tarkemmin tutkimaan, on ostettava kyseinen palvelu.
Onneksi yhtiöt ovat yhä laajemmin alkaneet itsekin sisällyttää ESG-asioita raportointiinsa. Toivottavasti tämä laajenee ja kaikki sijoittajat pääsevät arvioimaan vastuullisuuden konkretiaa ja sitä, miten ESG liittyy yritysten strategiaan. Monet varainhoitajat integroivat ESG:n omiin sijoitusprosesseihinsa ja analyysiä helpottaisi, jos yhtiöt alkaisivat entistä enemmän raportoida näin. ”Viherpesu” ja pelkkä imagon rakentelu ilman konkretiaa ei enää riitä. Etenkin piensijoittajan kannalta tuntuu jopa epäeettiseltä, että talousinfoa saa ilmaiseksi, mutta ESG:stä joutuu maksamaan.
Kirsi Hokka on johtaja eQ Varainhoito Oy:ssä
