Toilailevana naistenmiehenä, innokkaana pyöräilijänä ja tulevana konservatiivipuolueen johtajana tunnettu Boris Johnson sähköisti lähtemistä kannattavan liikkeen.
Ehkä Boris Johnson ammentaa muutaman ksenofobisen valtin Donald Trumpin menestyksekkäästä presidenttikampanjasta. Anglosaksisissa maissa muukalaisviha on jälleen täysin hyväksyttävää kampanjointimateriaalia. Muukalaisista on tehty taloudellisen tahmeuden syntipukkeja.
Toimistolla Bloomberg-terminaaliini ilmestyy viesti Cambridgen aikaiselta opiskelijakaveriltani Adebisiltä. Pitkä, yönmusta mies on itse asiassa nigerialainen prinssi. Lagosin kuninkaalla eli Oballa oli monta vaimoa, joten ystäväni mahdollisuudet nousta valtaistuimelle olivat lottovoiton luokkaa.
Hän on työskennellyt Lontoossa makrohedge-rahastossa nimeltä Tudor. Tudor, Moore ja Soroksen Quantum-rahasto olivat makrorahastojen aatelia. Rahastot arvioivat talouksia ja talouspolitiikkaa ja sijoittivat näkemystensä mukaisesti valuutta- ja korkomarkkinoilla. Rahastojen tunnetuin hetki koitti vuonna 1992, mustana keskiviikkona tunnettuna päivänä, jolloin punta murtautui Euroopan valuuttakurssimekanismista ERM:stä.
George Soroksen oikea käsi Stanley Druckenmiller oli arvioinut oikein, että Saksan rahapolitiikka muuttuisi Britannian kannalta kestämättömällä tavalla Saksojen yhdistymisen myötä. Bundesbank nosti ohjauskorkoja hillitäkseen inflaatiota, joka syntyi Itä-Saksan uudelleenrakentamisen myötä. Muu Eurooppa ei kestänyt korkeampia ohjauskorkoja ja lopulta paine purkautui valuuttamarkkinoilla ja punta sinkoutui ulos ERM-valuuttamekanismista. Nyt punta on helisemässä Britannian omasta tahdosta.
Ystäväni Adebisi siirtyi työskentelemään eläkeyhtiön sijoitusorganisaatioon, jossa hän edelleen käsittelee samanlaisia ongelmia.
”Luuletko, että lähdemme EU:sta?”, Adebisi kysyi.
”En usko.” Hetken hiljaisuuden jälkeen Bloomberg -terminaali kertoi, että Adebisi naputti vastausta.
”You are a very brave man.” Virkkeen perässä ei ollut hymiötä.
”Sinun pitäisi kuunnella LBC-radiota,” Adebisi jatkoi.
LBC-radio on yhtä kuin Britannian YLE Puhe. Ystävälläni on ollut vaikeuksia nukahtaa ja öisin hän kuuntelee puheradiota. Keskusteluohjelmat kielivät, että britit ovat agitoituneita, ja saarivaltakunnan yhteys mantereeseen olisi aidosti tapetilla kesäkuun 23. päivä järjestettävässä kansanäänestyksessä.
”Mutta Adebisi, gallupit ovat koko ajan osoittaneet, että britit äänestävät jäävänsä Unioniin.”
Tiesimme kumpikin, että brittien gallupit olivat rakenteellisesti yhtä viallisia kuin heidän vetävät asumuksensa ja kuoleva ruokakulttuurinsa. Gallupit olivat epäonnistuneet nolosti ennustamaan sekä konservatiivien eduskuntavaalivoittoa että Skottien itsenäisyyspuoleen äänivyöryä. Noin viiden prosenttiyksikön etumatka brexit-gallupeissa ei ollut mitään.
”Vedonlyöntitoimistot antavat edelleen 70 prosentin todennäköisyyden jäämiselle,” jatkoin.
”Vedonlyöntitoimistot tulevat hilaamaan kertoimet alas, kunhan uudet gallupit paljastavat kuinka paljon vahinkoa Boris Johnson on tehnyt David Cameronin kampanjalle,” Adebisi ampui takaisin ja jatkoi: ”Minusta Cameron menestyi EU-neuvotteluissaan paremmin kuin ennakoitiin. Neljästä alueesta kolmessa hän sai aikaiseksi hyvän kompromissin.”
”Britannian ulkomaankaupasta puolet käydään Euroopan kanssa. Vapaakauppa on siis elintärkeä briteille. Olennaisempi kuin Lontoon Cityn erityisoikeudet. Ymmärtävätköhän britit, että vaikka he eivät kuulu EU:hun he joutuvat silti maksamaan EU:lle?”
”Niin. Norjan maksut ovat noin 80 prosenttia ja Sveitsin 20 prosenttia Britannian maksuista, kun suhteutetaan luvut väestömäärällä. EU tulee rokottamaan brittejä kauppaoikeuksista.”
”Lisäksi valtaosa suorista sijoituksista Britanniaan tulee Euroopasta tai sen perusteella, että Briteillä on vapaa pääsy Euroopan markkinoille. Toyotan ja GE:n tehtaat siirtyvät siltä istumalta kun brittituotteille lätkäistään WTO tariffit.”
”Meinaatko, että talousasioilla tulee olemaan merkitystä vaaliuurnilla?”
”No en tietenkään. Kampanja tulee pyörimään mielikuvilla. Puolalaiset putkimiehet saavat lapsilisiä lapsikatraasta, joka asustaa Katowicessa. Ulkomaalaiset tulevat maahan ja lähettävät rahat kotimaahan.”
”Niin kuin sinä, he eivät mainitse, että Britannia kaappaa kansainvälisen parhaimmiston ja valjastaa heidät palvelemaan maan etuja", jatkoin.
Terminaali hiljeni. Kaksimetrinen nigerialainen ystäväni oli lähes suomalaisen huono hyväksymään kehuja.
Ehkä nämä yhteiset suomalaiset piirteemme olivat edesauttaneet ystävyyttämme.
Cambridgessä olimme vain osittain sulautuneet brittiylhäisön elämään. Joimme Pimmsiä yliopiston rugbyjoukkueen kosteissa puutarhakemuissa ja seurasimme Lontoossa kun Oxfordin ja Cambridgen soutujoukkueet ottivat yhteen. Kohteliaasti esitimme välittävämme lopputuloksesta.
Sitseissä ja salaseuroissa oli aste-eroja, jotka muistuttivat minua Intian kastijärjestelmästä. Pyhimmät pyhätöt ja koreimmat kappelit olivat pohjoisen barbaarille ja etelän beduiinille kiellettyjä. Pikku-cameronit ja pikku-borikset liikkuivat seurassa, joka edellytti Etonissa omaksuttua elokuutiota, Gilbertin jaSullivanin pateettisten operettien tietämystä ja kiplingmäistä imperiuminostalgiaa.
Maailman joka kolkasta saapuneet ulkomaalaiset seulottiin tiukasti. Päästyään opinahjoon ulkomaalaiset joutuivat maksamaan suolaisia lukukausimaksuja, eivätkä saaneet Britannialta mitään tukia.
Koulutuksen jälkeen voittajat saivat palkinnoksi mahdollisuuden jäädä Lontooseen töihin. Maksettuaan opintovelkansa ulkomaalaiset olivat viettäneet niin paljon aikaa saarivaltakunnassa, että he kutsuivat sitä jo kodikseen. Britannia imee maailman parhaimmiston ja rikastuu heidän työnteollaan. Järjestelmä on nerokas. On siis ironian huippu, että kampanjointi on ulkomaalaisvastaista.
Valtteri Ahti on Evli Pankin Markets-yksikön strategi
