Suomessa yritetään kuumeisesti etsiä ratkaisuja siihen, miten talous saataisiin jälleen kasvamaan edes yhtä prosenttia enemmän. Suositaan kotimaista ja matkustellaan kotimaassa -tyyppiset ehdotukset ovat kivoja ja kannatettavia, mutta isossa kuvassa niillä ei ole suurta merkitystä.
Viiden miljoonan kansa ei elä pullossa, jossa raha kiertää vain suljetussa Suomen kiertotaloudessa, vaan olemme perstaskujamme myöten kiinni avoimessa globaalissa taloudessa. Ilman globaalia talouskasvua ei ole Suomessakaan kasvua.
Harmiksemme riskit maailmantalouden kasvun hidastumisessa ovat kasvaneet. IMF:n uusimman maailmantalouden katsauksen nimi on kuvaava: ”Too Slow for Too Long”, maailmantalous on kasvanut jo liian kauan liian hitaasti ja epävarmuus on taas kasvamassa. Miksi tämä vuodesta 2008 jatkunut piina tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan?
Taloustieteilijät ovat ymmällään maailmantalouden erikummallisesta tilanteesta. Esimerkiksi ehkä kansainvälisesti arvostetuin suomalainen taloustieteilijä Bengt Holmström totesi jäätävästi Talouselämä-lehden (13/2016) haastattelussa, etteivät edes maailman johtavat keskuspankkiirit tiedä mitä rahoitusjärjestelmässä on tapahtumassa. Vaikka rahaa on pumpattu keskuspankkien toimesta miljarditolkulla maailmantalouteen, se ei jostain syystä kierrä normaaliin taloudessa ja suuntaudu investointeihin. Holmström toteaa, että on suuri mysteeri, että korot ovat nollassa eivätkä yritykset silti investoi. Totisesti on.
On ihmeellistä, että maailmantaloudesta jo neljännes on negatiivisten korkojen piirissä. Ja vielä ihmeellisempää on, että rahapolitikassa otetaan käyttöön epätoivoisilta vaikuttavia keinoja investointien käynnistämiseksi. Uusimpien EKP:n päätösten mukaan pankeille voidaan jopa maksaa keskuspankkirahoituksen hakemisesta, jos pankki samalla lisää lainanantoa yksityiselle sektorille. Eikö tämä ole narulla työntämistä jos mikä?
Kansainvälisillä areenoilla keskustellaan tarpeesta torjua deflaatiota, hintojen laskemista. IMF kehottaa jäsenmaita käyttämään rohkeammin finanssipoliittisia välineitä eli elvyttämään. Financial Times -lehden kuuluisa talouskolumnisti Martin Wolf taas ihmettelee, miksi valtiot pakkomielteisesti yrittävät vähentää julkista velkaa, vaikka raha on nyt niin halpaa. Yhä useampi taho kummastelee, miksei finanssipoliittista elvytystä aloiteta voimakkaammin, koska mitä ilmeisemmin nykytilanteessa se toimisi käynnissä olevaa rahapoliittista elvytystä tehokkaammin.
Etenkin Euroopassa tarvittaisiin nyt finanssipoliittista elvytystä, rahapoliittinen elvytys ei voi jatkua ikuisuuksiin, eikä se edes vaikuta tehoavan alkuunsa. Mutta Saksan vastustaessa kaikkea finanssipolitiikan keventämistä, sitä on turha odottaa. Joudumme siis jatkamaan kuumeisen epätoivoista Suomen talouskasvureseptin etsimistä.
Antti Aarnio on STTK:n elinkeinoasioiden päällikkö
