Noin vuosi sitten lehdissä pyöri juttuja, joiden mukaan ”yritysjohtajien luottamus Suomen poliittiseen järjestelmään horjuu”. OP:n suuryritystutkimuksen mukaan jopa 60 % yritysjohtajista näki maan poliittisen johdon toiminnan suunnan ja ennustettavuuden riskiksi. Kokoomusvetoisten sixpack-hallitusten edesottamuksiin liittyi suurta tyytymättömyyttä, ja erityisesti veronkiritysten osalta esiintyi liike-elämän edustajien keskuudessa laajaa hammastenkiristelyä.
Eduskuntavaaleihin johtajat suhtautuivat vuosi sitten pelonsekaisin tuntein: jopa kaksi kolmesta katsoi, että poliittinen epävarmuus lisääntyi vaalien yhteydessä (kirj. huom: se on muuten vaalien tarkoituskin).
OP:n suuryritystutkimus uusittiin myös viime vuonna. Vasta julkistetun kyselyn tulokset kertovat monia kiinnostavia viestejä: yli 90% johtajista esim. valmistautuu lisäpanostuksiin kyberuhkien torjunnassa. Lähes kaikki kokevat, että panostamalla digitaalisuuteen voi selättää useita perinteisiä liiketoiminnan haasteita asiakaskokemuksesta kustannusten säästämiseen.
Entä miten johtajat kokivat poliittisen riskin kääntyneen? Juha Sipilän kokoama keskustaoikeistolainen hallitus julkisti todennäköisesti kaikkien aikojen yritysmyönteisimmän hallitusohjelman. Esim. verojen kiristämiselle laitettiin stoppi, sääntelyä luvattiin purkaa, paikallista sopimista edistää ja valtion menoja leikata jopa 4 miljardilla. Jos lukee Sipilän hallituksen ohjelman ja vertaa sitä elinkeinoelämän järjestöjen vaalitavoitteisiin, voisi Sipilän hallituksen aloituspäivän nähdä yritysten kauan toivottuna karkkipäivänä.
Silti myös tuoreimmassa OP:n tutkimuksessa yritysjohtajista 60% kertoi pelkäävänsä, että lainsäädäntö ja regulaatio Suomessa muuttuvat lähivuosina liiketoiminnalla epäedulliseen suuntaan.
Mistä tämä kertoo? Miksi johtajat olettaisivat, että sääntely kääntyy vielä täysin heidän edustamiaan yrityksiä vastaan?
Yksi syy voi olla se, ettei hallituksen kykyyn lunastaa oma ohjelmansa luoteta.
Toinen selityksenä voi piillä, että kun bisnes ei luista, syntipukki on kuitenkin jostakin löydettävä. Ja mikäs sen herkullisempi maali kuin poliitikko!
Kolmas selitys on epävarmuus: Jos oma ääni ei hallitusohjelmasta huolimatta kuulu, se on ehkä äänestetty jo kabineteissa nurin? Tämä saattaa kieliä turhan pintapuolisesta kanssakäymisestä yritysten, poliitikkojen ja erilaisten sidosryhmien kesken. Poliittisen järjestelmän logiikkaa ei hahmoteta, jolloin pelko ja epävarmuudet dominoivat. Vaikka Suomi on klubi, klubissa jättäydytään helposti omalle mukavuusalueelle.
Sipilän hallituksen alkutaival ja yritysjohtajien tuomio kertovat, että toivottu vakaus ja ennakoitavuus eivät itse asiassa synny kansallisen yksituumaisuuden korostamisella ja päälle liimatulla ”vaihtoehdottomuudella”. Tärkeämpää on, että ymmärrämme paremmin toistemme päämääriä ja keinoja niihin pääsemiseksi ja käymme näistä avointa yhteiskunnallista dialogia. Yritystenkään ei kannata tyytyä ulkoistettuun kabinettilobbaamiseen saati sitten nurkassa jurnuttamiseen, vaan toimia rohkeasti omilla kasvoilla, vastaväitteitä arastelematta.
Ville Kopra toimii johtavana asiantuntijana Miltton Networks Oy:ssä
