Jo vuosien ajan olen ostanut osakkeita selvästi useammin kuin olen myynyt niitä. Uskoakseni pitkäjänteisen sijoittajan kannattaa pääsääntöisesti pyrkiä sijoittamaan laatuyhtiöihin kohtuuhintaan ja sijoittaa yhtiöiltä saamansa osingot vuosittain takaisin pörssiin. Siten korkoa korolle -ilmiö toimii pienellä riskillä ja suurella todennäköisyydellä. Näin myös eliminoidaan lottovoitto mutta miltei varmistetaan vaurastuminen. Osakkeiden myynnit tulevat kyseeseen vain harvoin: joko sijoitussuunnitelman perustavanlaatuisessa murroskohdassa tai muutamissa erityistilanteissa, joita käsittelen tässä merkinnässä.
Ennen seikkaperäistä listausta myyntikriteereistä on hyvä mainita, että aivan yhtä hyväksyttävästi kuin harjoitan omaa strategiaani, voi jonkun sijoitusstrategiaan lukeutua täysin perustellusti myös osakkeiden myynti ja pääoman käyttäminen elämän rahoittamiseen. Vastaavasti joku voi ylipäätään pitää enemmän lyhyestä kuin pitkästä kaupasta, jolloin myyminen on hänelle arkea. Näin myyntipäätös voi saada perustelunsa muistakin syistä kuin seuraavaksi listattavista tekijöistä.
Kaikkiaan uskon joka tapauksessa, että sijoittajan tulee laatia myyntisuunnitelmansa hyvän sään aikana eli silloin, kun tunteet vielä antavat järjelle tilaa. Toivottavasti tämä merkintä kannustaa jokaista sijoitusstrategiansa tarkentamiseen.
Henkilökohtaisesti pyrin saavuttamaan tilanteen, jossa en joutuisi koskaan realisoimaan osakkeita siksi, että muut talousasiat edellyttäisivät säästöjen välitöntä realisointia. Itse asiassa tavoittelen myös tilannetta, jossa voisin ohjata myös vuotuiset osinko- ja vuokratulot uudelleensijoituksiin. Vielä vähemmän haluan joutua tilanteeseen, jossa joku muu päättäisi salkkuni osakkeiden myynnistä puolestani. Tällä viittaan esimerkiksi lainoituksen rajaamiseen kohtuulliselle tasolle suhteessa omiin pääomiin.
Ideaalitilanteessa myyntipäätös pohjautuu yhtiö- ja toimialakohtaiseen kehitykseen sekä näiden näkymien hinnoitteluun osakkeen arvostuskertoimien muodossa. Yleisellä tasolla jaan myyntikriteerit kolmeen lohkoon. Näistä kaksi ensimmäistä sisältävät merkittävän määrän subjektiivista arviota, viimeinen kriteeri puolestaan mahdollistaa ja oikeastaan myös edellyttää matematiikan ottamista mukaan analyysiin.
1. Yhtiön liiketoiminnan kilpailuedun pysyvä menetys
Jos yhtiön kannattavuus on aiemmin perustunut esimerkiksi volyymien kautta suuruuden ekonomiaan tai vahvan tavaramerkin kautta hinnoitteluvoimaan (volyymiä menettämättä), mutta tämä etumatka kutistuu havaintojeni ja olettamieni mukaan pysyvästi, on osake jatkossa useimmiten huono sijoitus.
Sijoituksen muuttuminen huonoksi johtuu tässä tapauksessa ensinnäkin heikosta liiketaloudellisesta kehityksestä, mikä todennäköisesti laskee yhtiön absoluuttisia myynti- ja tuloslukuja. Toisaalta se johtuu osakkeen arvostuskertoimien laskusta, koska taantuvasta yhtiöstä tuskin maksetaan samoja hintakertoimia kuin vakaasta markkinajohtajasta. Näin sijoittaja siis tuntee nahoissaan sekä tuloksen että tuloskertoimen laskun (=kurssiromahdus).
2. Toimialan ansaintamallin pysyvä rakennemurros
Digitalisaatio ja globalisaatio ovat rikkoneet monopolin kaltaisiksi luultuja ansaintamalleja. Nyt perinteiset toimialarajat rikkova kilpailu on arkipäivää, ei enää kaukaista tulevaisuutta. Pysyvästi uudenlaisesta kilpailutilanteesta voi hakea esimerkkejä vaikkapa kaupan alalta tai mediasektorilta.
Tämän kohdan mukaisissa tapauksissa perustelut heikolle sijoitukselle löytyvät pitkälti samoista lähteistä kuin edellä: yhtiökohtainen kehityskaari jumiutuu todennäköisesti pitkälläkin tähtäimellä laskevaksi jopa yläriviä eli liikevaihtoa myöten, ja entisaikojen vakaa osinkopaperi muuttuu sijoittajien silmissä epävarmaksi ja taseriskiltään alati paisuvaksi riskikohteeksi (p/e-luku laskee trendinomaisesti).
(Erona tässä ja ensimmäisessä kohdassa on tarkastelun taso yhtiö- ja toimialakohtaisen kriisin kesken. Toki rakennemurroksen toimialaltakin voi luovia muutama yksittäinen yhtiö kohti uutta kestävää kannattavuutta uudistumisen avulla, mutta riskitaso on huomattavasti koholla. Vastaavasti ensimmäisessä kohdassa olevan yhtiön kilpailuedun menetys voi korjaantua erinomaisella johtamisella, jolloin kilpailuetu palautuu ja osake kohoaa ripeästi arvossaan. Toisaalta myös arvio koko kilpailuedun pysyvästä menetyksestä voi olla väärä. Näin subjektiivisuus on läsnä.)
3. Osakehinnoittelun karkaaminen eri sfääreihin todellisuuteen nähden
Arvostuskertoimien kuplan pohjalta tapahtuva osakkeista luopuminen on myyntikriteereistä selvästi haastavin käytännössä toteutettavaksi. Näin on siksi, että itse yhtiö on hyvä, sen liiketoiminnan näkymät ovat suotuisat ja usein myös ympäröivä markkinatilanne on vähintäänkin varovaisen optimistinen yleistunnelmaltaan.
Ongelmana on sijoituksen tulevaisuuden kannalta, että kaikki tämä hyvä ja hieman enemmän on jo hinnoiteltu sisään osakkeen päivän kurssitasoon. Yhtiö on siis erinomainen, mutta osakekurssi sitäkin erinomaisempi. Tästä johtuen yhtiö kyllä tuottaa taseelleen edelleen mainiosti, mutta uusi sijoittaja hankkii osuutensa tästä taseesta turhan suolaisin arvostuskertoimin päivän markkina-arvolla. Näin yksittäisen sijoittajan tuotto jää heikoksi, vaikka yhtiö itsessään tuottaa loistavasti.
(Kyse ei siis ole tässä yhteydessä kurssikäyrän vaan arvostustason analyysistä. Toisin sanoen ei siitä, kuinka kovan kurssinousun jälkeen sijoittaja osakkeensa omistaa tai ostaa vaan siitä, montako kertaa esimerkiksi vuositulokseen nähden osakkeesta tulee maksaa, huomioiden tuloksen kasvuvauhti ja -suunta.)
Kaikkiaan mainituista myyntikriteereistä viimeinen on riskipitoisin tilanne, koska tällöin luovutaan menestyvästä hyvän liiketoimintanäkymän yhtiöstä, jonka sisäinen arvo kasvaa jatkuvasti. Mikäli sijoittajalla ei ole verojen jälkeen varoille erittäin järkevää uudelleensijoituskohdetta, on monessa tapauksessa osakemyyntiä fiksumpaa odottaa, että ”aika korjaa arvostuskuplan” liiketoiminnan kasvuna. Henkilökohtaisesti voin harjoittaa itsekritiikkiä ja katumusta tältä osin esimerkiksi Olvin ja Vaconin kohdalla.
Jukka Oksaharju on Nordnetin osakestrategi
https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html
Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa.
