Eurooppaan saapuneiden siirtolaisten määrät Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan levottomuuksien seurauksena ovat niin suuria, että maahanmuutolla on todennäköisesti merkittävät seuraukset eurooppalaisiin työmarkkinoihin. Uhkakuvana on, etteivät uudet tulokkaat työllisty uusiksi veronmaksajiksi, koska heidän tuottavuutensa suhteessa kustannustasoon ei ole riittävä.
Kiinnostava vertailukohta on Saksojen yhdentyminen lokakuussa 1990. Tällöin Länsi-Saksan ja Itä-Saksan työmarkkinat yhdistyivät yhdessä yössä. Leimallisin piirre yhdistyneillä työmarkkinoilla oli korkea työttömyys entisen Itä-Saksan alueella ja vastaavasti merkittävästi matalampi työttömyys Länsi-Saksassa.
Itäsaksalaisille työntekijöille maksettiin länsisaksalaisia palkkoja, vaikka työn tuottavuus Itä-Saksassa oli kaukana Länsi-Saksasta. Siksi monesta idässä toimivasta yrityksestä ja työpaikasta tuli kannattamaton.
Kun samalla Itä-Saksan asuntokannan ja infrastruktuurin uudistamiseen pumpattiin massiivisesti varoja, matala työllisyysaste ja korkea työttömyys muodostivat uhan, joka olisi vienyt Saksan julkisen talouden ennen pitkää kestämättömälle uralle.
Työttömyysasteiden ero idän ja lännen välillä oli huipussaan vuosina 2000-2004, keskimäärin kymmenen prosenttiyksikköä. Työmarkkinoiden tilanne alkoi parantua vasta vuosina 2003-2005 tehtyjen suurten työmarkkinauudistusten Hartz-reformien jälkeen.
Ennen uudistuksia Saksan aktiivisille työmarkkinatoimille oli ominaista kouluttaminen ja työllistäminen julkisen sektorin työpaikkojen avulla, ja nämä tukitoimet olivat tuntuvasti pidempiaikaisia kuin muissa Euroopan maissa. Aktiiviset työvoimapoliittiset toimet yhdistyneinä varsin anteliaaseen työttömyysturvaan olivat passivoivia.
Uudistukset pyrkivät tehostamaan työllistämispalveluita ja aktivoimaan työttömät työnhakuun. Työttömyysturvan tasoa laskettiin, kestoa lyhennettiin ja ehtoja kiristettiin. Vastaavasti työllistymistä tuettiin mm. erilaisilla palkkatuilla ja työnantajan sosiaaliturvamaksujen keventämisellä.
Saksaan syntyi uudella tavalla markkinat matalapalkkatyölle. Tällä oli hintansa. Poliittisesti epäsuositut työmarkkinareformit myötävaikuttivat Saksan demareiden vaalitappioon vuonna 2005.
Asetelma niissä maissa, jotka ovat ottaneet tai ottamassa vastaan suuren määrän pakolaisia, on samankaltainen kuin yhdentyneessä Saksassa – kuitenkin sillä erotuksella, etteivät nykyiset uudet tulijat puhu vastaanottajamaan kieltä, kuten itäsaksalaiset.
Useassa Euroopan maassa työttömien työnhakijoiden ja avoimena olevien työpaikkojen suhde kertoo, etteivät nämä kaksi löydä toisiaan parhaalla mahdollisella tavalla ja että tämä kohtaanto on itse asiassa heikentynyt. Kohtaanto-ongelma iskee erityisesti matalapalkkatyöntekijöihin.
Näin on myös Ruotsissa ja Suomessa. Täällä Pohjolassakin joudutaan siten ehkä pohtimaan Saksan kokemuksia, kun ennakoidaan nykyisen siirtolaisuuden tuomia työmarkkinavaikutuksia.
Tiina Helenius on Handelsbankenin pääekonomisti
