Maailman talouskartalla tilanteet elävät mutta yksi tuntuu pysyvän: Suomi taantuu.
Kehittyneet maat kuten Yhdysvallat ja kehittyvät taloudet kuten Kiina ovat soittaneet maailmantalouden ykkösviulua perinteisesti vuorovedoin. Tällä hetkellä eletään USA:n vetovastuun aikaa, kun Kiina kipuilee oman infra- ja osakekuplansa kanssa. USA:ssa työttömyys on laskemassa alle 5 prosentin.
Jopa euroalue on toipumassa: teollisuuden luottamus nousee, tuotanto kasvaa monissa maissa ja työttömyys on hitusen laskusuunnassa. Eurokriisistä päästään askel askeleelta eteenpäin.
Suomessa Tilastokeskus kertoi, että viime vuosi oli ensimmäinen sitten vuoden 1955 jolloin toteutui deflaatio eli kuluttajahintojen lasku vuositasolla. Hintojen pysyvä lasku vahvistaa talouden alakuloa, kun perusnäkymä on kasvun sijasta supistuminen.
Työttömyys on tukevasti 8 prosentin paremmalla puolella, ja teollisuustuotannon kehitys kuin lehmän häntä.
Mitä lääkkeitä Suomen tilanteeseen voisimme löytää?
Suurten kehittyneiden talouksien esimerkki kertoo, että työttömyyden lasku perustuu länsimaissa palvelusektorin nousuun. Vaikka teollisuuden merkitys on Suomellekin kansantalouden arvonlisämielessä suuri, työttömyyttä teollisuuden avulla ei enää moderneissa länsimaissa selätetä.
Silti olisi toivottavaa, että palkalla tulisi kohtuullisesti toimeen eikä anglosaksista palvelualojen palkkaköyhyyttä tarvitsisi ottaa osaksi pohjoismaista yhteiskuntamallia johon se ei sovi.
Sipilän hallitus on valmistelemassa kokeilua perustulosta. Perustulon ajatellaan ”vapauttavan” ihmiset töihin, vaikka mitään kysynnän lisäystä tai vähimmäispalkkojen alentamista ei toteutettaisi. Vaikea usko että temppu toimisi.
Sen sijaan on syytä pohtia keinoja työllistämiskynnyksen madaltamiseksi etenkin palvelualoilla. Jonkinlainen valtion maksama pieni ”väliraha” voitaisiin ottaa käyttöön työntekijöille avoinna olevien työpaikkojen vastaanottamiseksi. Nykyinen palkkatuki maksetaan työantajille, mikä ei lisää työntekijöiden töihin hakeutumisen halukkuutta eivätkä työnantajat tuesta ole innostuneet.
”Väliraha”, olkoon sen nimi työntekijän palkkatuki tai työn perustulo, tulisi säätää kokeiluluontoisesti ja aina määräajaksi. Suomen pitkän aikavälin ongelma on työikäisen työvoiman niukkuus – näihin olosuhteisiin mitään erillisiä palkkatukia ei tarvita. Mutta mikäli Suomi ei saa työttömyysastetta laskuun, työvoima syrjäytyy markkinoilta ja kestävyysvajeongelma on entistäkin suurempi.
Ville Kopra toimii johtavana asiantuntijana Miltton Networks Oy:ssä
