Tämän vuoden alussa verotukseen tuli kaivattu muutos. Se auttaa tavallista säästäjää ja piensijoittajaa. Epäonnistuneita – vai sanoisiko epäonnisia – päätöksiä pystyy paikkailemaan hieman paremmin kuin ennen.
Muutos koskee myynti- eli luovutustappioiden hyödyntämistä verotuksessa.
Aiemmin luovutustappiot sai vähentää vain luovutusvoitoista. Jos omaisuutta ei ollut myynyt voitolla, ei myöskään päässyt vähentämään luovutustappioita mistään.
Vuoden 2016 alusta luovutustappioita on saanut vähentää muistakin veronalaisista pääomatuloista, esimerkiksi vuokratuloista, sijoitusrahastojen tuotto-osuuksista tai puunmyyntituloista sekä osingoista, joista menee pääomatulovero.
Tämä on aikamoinen helpotus piensijoittajalle. Meistähän moni on tappioiden karaisema (tai ehkä vain itse olen, muut ovat menestyneitä sijoittajia).
Asiantuntijat toistelevat, että sijoittajan on hyväksyttävä tappiot ja pystyttävä hankkiutumaan eroon huonoiksi osoittautuneista sijoituksista. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei ole.
Ensin aikaa kuluu jahkailuun, kun miettii, onko tappio todellakin lopullinen. Entä jos sijoitus vielä ihmeen kaupalla nousisikin? Jahkailuvaihe saattaa viedä jopa vuosia.
Kun vihdoin päätyy myymään tappiolla, ei näköpiirissä tietenkään ole myyntivoittoja, joista tappion voisi vähentää. Vaikka vähennysaikaa on tappion syntyvuosi ja viisi seuraavaa vuotta, niitä voittoja ei vain välttämättä kerry.
Tappioiden vähennysuudistus rohkaisee piensijoittajaa pitämään sijoitussalkkuaan ajan tasalla. Esimerkiksi toivottomat osakkeet tai rahasto-osuudet voi myydä kevyemmin mielin, kun tappion tai ainakin osan siitä voi vähentää vaikkapa osinkotuloista mahdollisesti heti samana vuonna.
Uudistuksen kääntöpuolena on systeemin monimutkaistuminen. Jos salkussa on ennen vuotta 2016 syntyneitä tappioita, pitää olla tarkkana, minkä tappion saa vähentää mistäkin tulosta.
Vanhemmat tappiot nimittäin vähennetään edelleen vanhan kaavan mukaan vain luovutusvoitoista. Jos luovutustappio on vuodelta 2015, se pitää vähentää viimeistään vuonna 2020 syntyvistä luovutusvoitoista. Ellei voittoja kerry, sekä vanhat että uudet vähennyssäännöt täytyy siis pitää mielessä monta vuotta.
Verotus usein mutkistuu, kun siihen rakennetaan poikkeuksia – vaikkapa piensijoittajia ajatellen – ja muutoksia tehdään vähä vähältä vanhojen muutosten päälle. Myös luovutustappioiden vähennysoikeuden juuret johtavat vuosikymmenten taa.
Luovutusvoittojen vähennysuudistusta ei nyt tehty vasiten piensijoittajille, mutta sellaisiakin säännöksiä verotuksessa on, esimerkiksi pienten voittojen verovapaus. Samassa paketissa on pienten tappioiden vähennyskelvottomuus. Ja yllätys: sekään paketti ei todellakaan ole aivan yksinkertainen.
Monenlaisista säädöksistä täytyy siis pysyä kärryillä, vaikkei suuria rahoja pyörittäisikään. Ehkä kärryillä pysyminen vaatii vaivannäköä juuri siksi, että salkussa tapahtuu niin vähän ja veroasioita joutuu setvimään harvoin. Sen vuoksi toivoisi, että systeemi saataisiin mahdollisimman yksinkertaiseksi.
Ulla Simola on Taloustaidon toimituspäällikkö
PS Entä jos pääomatuloja ei ole tarpeeksi tappioiden vähentämiseen? Saako luovutustappiosta alijäämähyvityksen? Verojuristi Tero Hämeenaho vastaa.
