Ilma on ollut kesästä alkaen sakeanaan aloitteita ja ideoita yritysverotuksen rakenteelliseksi uudistamiseksi.
Viron veromallin eri versioita ja monia esiin nostettuja varausmalleja yhdistää ainakin se, että ne johtaisivat alkuvuosina mittavaan verotuottojen alenemiseen, mutta eivät välttämättä verorasituksen kestävään kevenemiseen tulevaisuudessa. Hieman samaa sarjaa ovat aloitteet T&K-toimintaan suunnattavien vähennysten kaltaisten kohdennettujen verotukien palauttamisesta yritysverotukseen.
Veropohjaan tehtailtaisiin uusia aukkoja ja verosuunnittelulla leipänsä ansaitsevat saisivat töitä, mutta eri asia on, kevenisikö yritysverotus tällaisilla tempuilla pysyvästi.
Toisin sanoen verotuksen rajallinen kevennysvara hupenisi helposti näihin ehkä hyvinkin väliaikaiseksi jääviin helpotuksiin, ja samalla suljettaisiin ovia kestävämmiltä ja pitkäjänteisemmiltä tavoilta keventää yritysverotusta ja muitakin veroja.
Eikö tämä leffa itse asiassa katsottu jo viime vaalikaudella?
***
Yritysverotuksessa on tärkeää, että veropolitiikka on ennustettavaa, johdonmukaista ja pitkäjänteistä. Tempoilevia muutoksia ja väliaikaisia kannustinjärjestelyjä olisi hyvä yrittää välttää.
Viime vaalikaudella tämä ajatus ei pysynyt kaikin ajoin kirkkaana mielessä.
Säädettiin lyhytikäiseksi jääneitä veroporkkanoita, kuten T&K-toimintaan suunnattu erityisvähennys sekä bisnesenkeleille tarkoitettu pääomasijoittajien kasvukannustin. Poisto-oikeuksia korotettiin muutamaksi vuodeksi.
Myös lyhytjänteistä ja harkitsematonta kiristämistä harrastettiin, esimerkiksi poistamalla yrityksiltä edustuskulujen vähennysoikeus, ja sitten palauttamalla se ennalleen vuotta myöhemmin.
Loppusuoralla yritysverotuksen mutkia viimein suoristettiin, kun edellä mainittujen sivuhyppyjen jälkeen palattiin pääasiaan ja yksinkertaisesti alennettiin reilusti yhteisöverokantaa.
***
Yhteisöverokannan alentaminen kahdessa vaiheessa 26 prosentista 20 prosenttiin oli viime vaalikauden onnistunein veromuutos. Alennus oli veropoliittisesti hyvin perusteltu, paransi kilpailukykyämme yritysverotuksessa ja vahvisti osaltaan yhteisöverotuksen veropohjaa.
Verotuottokin pysyi vahvana, vaikka veroprosenttia alennettiin lähes neljänneksellä. Vuonna 2011 yhteisöveroa kertyi 4,8 miljardia ja vuonna 2015 kevennysten jälkeen 4,5 miljardia euroa. Hyvät talousajat eivät ainakaan erityisesti pönkittäneet verokertymää näinä vuosina.
Yhteisöverokannan alentaminen on jatkossakin ensisijainen keino edistää investointeja Suomeen, sillä se alentaa investointien veroja edeltävää tuottovaatimusta. Alennus parantaa sekä aineelliseen että aineettomaan pääomaan tehtyjen investointien kannattavuutta, joten se on hyvä ja lähtökohtaisesti neutraali kasvuhakuisen veropolitiikan instrumentti.
Yhteisövero on tällä hetkellä melko kannustavalla ja kilpailukykyisellä tasolla moniin kilpailijamaihin verrattuna, mutta tilanteen muuttuessa meillä on oltava valmius jatkaa alennuksia. Tällä vaalikaudella onkin hyvä harkita yhteisöverokannan alentamista esimerkiksi 18 prosenttiin.
Veroprosentin maltillinen alentaminen on pitkäjänteinen ja uskottava tapa keventää yritysverotusta. Sen todellinen arvo yrityksille on ihan muuta kuin muutamiksi vuosiksi säädettävien temppujen.
Teemu Lehtinen on Veronmaksajain Keskusliiton toimitusjohtaja
Kirjoitus ilmestyy Taloustaidossa 9.11.2016
