Tänään 1.7. astuu voimaan paljon keskustelua herättänyt lainakatto, josta jo edellisessä blogissani väitin kaiken sanomisen arvoisen tulleen sanotuksi. Jäipä vielä jotain, nimittäin aito huoli.
Toistan, että lainakatto on periaatteessa markkinavakauden kannalta hyvä juttu ja kannustaa etukäteissäästämiseen. Huoleni liittyy toisaalta pitkähkön empirian kautta syntyneeseen ihmiskäsitykseen ja toisaalta markkinatalouteen.
Viittauksella ihmiskäsitykseen tarkoitan sitä, miten toimivat erityisesti ne pääkaupunkiseudulla asuvat, maksukykyiset ja omistusasuntoa halajavat nuoret aikuiset, jotka eivät kovia vuokria maksaessaan saa järjellisessä ajassa säästettyä omaa rahoitusosuuttaan. Siis erityisesti he, jotka haluavat toimia itsellisesti ilman vanhempien tai muun lähipiirin vakuuksia. Tai niitä lisävakuuksia ei vaan ole tai välit ovat siinä kunnossa, ettei asiasta kannata juuri jutustella.
Huoleni liittyy siihen, että asia ratkaistaan pragmaattisesti, eli katsomalla googlesta. Hakusanalla, ”kulutusluotto 30 000”, saa kymmeniä osumia, ja heti ensimmäisen linkin alta kerrotaan, että 30 000 euron kulutusluotto lohkeaa päivässä, kun ikää on 23, luottotiedot puhtaat ja tulot 1 500 euroa kuukaudessa. Korkohaarukka on lavea, mutta tämä kohdalle osunut kertoi vuosikoron olevan ”korkeintaan 39,47 %”. Eli tässä tulee huoleni markkinatalous-osio: sinne missä on kysyntää, syntyy myös tarjontaa.
Naks, ja ”omarahoitus” on tilillä. Mitä asiakas sitten pankkisedälle tai -tädille kertoo, on hänen omassa valinnassaan. Tilanne voi kuitenkin motivoida kärsimättömän oman elämän rakentajan unohtamaan asian varsinaisessa luottoneuvottelussa, eikä pankilla ole mitään keinoa asiaa tarkastaa.
Lopputulos on, että asiakas tekee tohkeissaan itselleen todella kalliin ratkaisun ja koko paketti voi sakata muutaman vuoden päästä. Viimeistään siinä kohtaa, kun työpaikka vaihtuu, elämäntilanne muuttuu tai tuloissa tulee pieni katko. Tuloksena on vähintään huolta ja murhetta. Ehkä asunnon ja luottotietojen menetys.
En halua väittää, että nuoret aikuiset toimisivat mitenkään moraalittomasti. Ymmärrän, että toiselle ovelle koputetaan, jos toinen on kiinni. Mutta jos näitä tilanteita todetaan jälkikäteen syntyneen runsaasti, sillä on jo vähän vaikutusta markkinoihin, yksilöihin ihan kohtuuttomasti. En myöskään haluaisi törmätä yhteenkään asiakastarinaan, jossa järjestelyä olisi suorastaan kehotettu pankissa harkitsemaan. Haluan uskoa, että vastaantulleet yksittäiset asiakastarinat ovat joko asiakkaan väärinymmärryksiä tai yksittäisen lainatykin luovan ajattelun tuloksia.
Asiakkaan talouden hallinnan kannalta erityisesti silloin, jos tulee mutkia matkaan, on parasta, ettei rahoittajia ole useita ja rahoituksen korko on säädyllinen. Yhtä pidän kuitenkin varmana: muutaman kymppitonnin kulutusluottojen markkinoinnissa nähdään pian melkoinen renessanssi. Ja se ei tainnut olla säätelijän tarkoitus.
Tommi Rytkönen on Nooa Säästöpankin toimitusjohtaja
