Millainen on mielikuva siitä, kun ammattiliitto ottaa kantaa koulutukseen?
Ensiksi se ehdottaa oman alan koulutuspaikkojen vähentämistä ja sitten tutkinnon pidentämistä ja opetuksen resurssien lisäystä. Ehkä se ei ihan noin mene käytännössä, mutta ei paljoa puutu. Harvemmin kuulee radikaaleja uudistusehdotuksia.
Siksi kovin raikkaalta tuulahdukselta tuntui Suomen Ekonomien tuore ehdotus, jossa ”kauppatieteellisestä opetuksesta ja tutkimuksesta vastaavat yliopistoyksiköt muodostavat yhdessä digitaalisen Suomen kauppakorkeakoulun. Alusta mahdollistaisi laaja-alaisen kauppatieteen kandidaatin tutkinnon tuottamisen.”
Järjestön puheenjohtaja Timo Saranpään mukaan ”yhteisen digitaalisen alustan avulla yksiköt voisivat jakaa omiin vahvuuksiinsa perustuvaa opetusta ja päällekkäinen ympäri Suomen tehty työ vähenee.”
Järjestön opiskelijaedustaja Jussi Nieminen kiittelee, että ”opintoja voisi nykyistä enemmän tehdä ajasta, paikasta ja yliopistojen rajoista riippumatta.”
***
Kysyin mielipidettä ehdotuksesta alaa opiskelevalta tyttäreltäni. Hän näki mallissa paljon kiinnostavaa, mutta myös monia kysymyksen aiheita.
Hän muistutti siitä, että yliopisto on nuorelle ihmiselle paljon muutakin kuin opiskelua; verkostoitumista, itsenäistymistä… Samoin vuorovaikutus opettajien kanssa on tärkeää, sillä akateemisen koulutuksen ideanahan on kyseenalaistaa, kysyä ja oppia ajattelemaan itse.
Eli ei pelkkää verkko-opiskelua, mutta hyvä malli suorittaa osa opinnoista. Hän muistutti myös raadollisesta puolesta. Tutkinnon arvo alenee, jos sen voi suorittaa kuka tahansa.
Noihin näkemyksiin on helppo yhtyä. Käytännön uudistuksia täytyy aina pohtia monelta kantilta.
***
Ekonomien ehdotuksesta ei käy ilmi, olisiko digikauppakorkea avoin kaikille. Mutta miksi ei?
Entä jos eri oppialojen perusopetusta olisikin tarjolla kaikille kiinnostuneille verkossa ja niistä voisi kerätä opintosuorituksiakin vapaasti? Miksei vaikkapa Yle ottaisi yhdeksi perustehtäväkseen tarjota tällaista vapaata alustaa opetukselle ja opinnoille?
Nuoret neropatit suorittaisivat digikursseja jo lukion ohessa ja myöhäisheränneet eläkeläiskerhoissa.
Professoreilla olisi enemmän aikaa keskittyä tutkimukseen ja opiskelijoiden suoraan ohjaukseen.
Tai entä jos digiopinnot olisivatkin yo-tutkintoa täydentävä tapa valikoitua pitemmälle vieviin ”lähiopintoihin”? Tyhjään valuvan pääsykoepänttäyksen sijasta plakkarissa olisi jo nippu opintosuorituksia, kun portit pitemmälle tutkintoihin aikanaan aukenisivat. Ja jos eivät, ei oppi ole ojaan kaatunut.
Ja entä jos samasta peruskurssista olisi vapaalla alustalla tarjolla useampi vaihtoehto? Parhaat valikoituisivat aika äkkiä, kun opiskelijat voisivat äänestää jaloillaan? Sama tentti, kenen opeilla parhaat tulokset?
Entä jos opintotukeakin voisi saada (digi)opintosuoritusten perusteella, vaikka ei ole vielä missään laitoksessa kirjoilla?
Entä jos… nämä kaikki olivat tietenkin heittoja ilmaan. Mutta ilman avointa uudistusmieltä hienot korkeakoulumme hautautuvat hämähäkinseittien alle.
Antti Marttinen on Taloustaidon päätoimittaja
