Brexit-äänestystuloksen jälkeen mediassa on kilvan ollut esillä erilaisia ennusteita EU:n taloudesta. Näkemykset vaihtelevat uudelleen alkavasta lamasta pieneen notkahdukseen, ja kaikkea siltä väliltä. Varmaa on ainoastaan se, ettei kukaan voi tarkalleen tietää, miten prosessi tulee lopulta etenemään. Seuraava siirto on brittien tulevan hallituksen käsissä, ja EU voi omalta osaltaan lähinnä odotella, että eroamisneuvottelut pääsevät virallisesti alkamaan.
Kaiken Brexit-hälinän keskellä ei pidä unohtaa, että Euroopan taloudessa tapahtuu paljon myös Iso-Britanniasta irrallaan. Euroalueen valtiot ovat sopeuttaneet talousrakenteitaan, ja Yhdysvaltojen kanssa käytävä kauppa on palannut entisille lukemilleen, jopa niiden yli. Lainsäädäntöpuolella pankkiunioni on tehnyt pankkivalvonnasta aiempaa läpinäkyvämpää, ja mahdollistaa ongelmiin puuttumisen ennen niiden puhkeamista. EU:n pääomamarkkinaunionihanke lisää pk-yritysten toimintamahdollisuuksia ja yhtenäistää finanssimarkkinoita jäsenvaltioiden välillä.
Ongelmien suuruudesta johtuen myös ratkaisut vievät aikaa, ja suurimmat tulokset odottavat vielä tulevaisuudessa. Tähän mennessä olemme nähneet, että talouskasvu on palannut EU-alueelle, vaikka Brexitin epävarmuus hieman laskeekin ennustetta ensi vuodelle. Moni viime vuosien suurimmista haasteista alkaa olla takanapäin, tai ainakin paremmin hallinnassa.
Ensinnäkin taantuma, joka Eurooppaan iski vuonna 2007, oli suoraa seurausta Yhdysvalloista lähteneestä finanssikriisistä. Kulkeutuessaan Eurooppaan kriisi paljasti samalla julkisen talouden heikkoudet. Sen jälkeen euroalue laati budjettivalvontamenettelyn sekä yhteiset tavoitteet julkisen talouden alijäämän kuriin pitämiseksi.
Tiedämme myös kivuliaat sopeutusohjelmat ongelmamaissa, joista surullisenkuuluisin on Kreikka. Kasvu- ja vakaussopimusten valvontasykli on nyt pyörinyt melkein viisi vuotta, ja vaikka ohjausjakso ei ole täydellinen, se antaa paljon enemmän tietoa aiempaan verrattuna. Ohjelman ansiosta eri maiden ongelmat tulevat yleiseen tietoisuuteen, ja myös vastaukset ongelmiin on kirjattu komission suosituksiin.
Tämä parantaa huomattavasti Euroopassa liiketoimintaa harjoittavien yritysten toiminnan suunnittelua. Yritykset paitsi tietävät ongelmista, jotka asettavat haasteita niiden toiminnalle, myös todennäköisistä uusista toimintamahdollisuuksista. Sen sijaan, että yritykset joutuisivat tukeutumaan pelkästään omaan sijoitusanalyysiinsä ja kunkin valtion yksin esittämään informaatioon yhteiskuntansa tilasta, keskustelu EU:n talouden suunnasta ja kehityksestä käydään nyt avoimella, suurella foorumilla. Ennustettavuus on yritysten ratkaisujen avainedellytys, ja lisäämällä läpinäkyvyyttä Eurooppalainen kasvu- ja vakaussopimus on lisännyt sitä huomattavasti.
Toiseksi globaalitalouden tila ulottaa vaikutuksensa aina Eurooppaan, niin hyvässä kuin pahassa. Yhdysvaltojen finanssikriisi näkyi viiveellä Euroopassa, mutta nyt kun Yhdysvallat on palannut takaisin talouskasvun tielle, näemme myös tuonnin Euroopasta lähteneen voimakkaaseen nousuun vuodesta 2014 lähtien.
Sama kehitys näkyy Kiinan suhteissa. Vaikka Kiinan talouskasvu on hidastunut huippuvuosista, EU-alueen vienti Kiinaan on miltei kaksinkertaistunut viimeisten viiden vuoden aikana. Samalla toki tuonti on kasvanut sitäkin enemmän.
Kriisien keskellä luottamusta tulevaan ylläpitävät Euroopan syvään juurtuneet voimavarat, joita ovat korkea koulutustaso, tutkimus- ja innovaatiomyönteinen politiikka, vakaa yhteiskunta ja panostaminen tulevaisuuden kasvualoihin. Näiden ansiosta säilymme kilpailukykyisenä sijoituskohteena vaikeampinakin aikoina, sekä olemme valmiina tarttumaan kasvun mahdollisuuksiin kun kansainväliset olosuhteet taas paranevat.
Monet Euroopan talouden haasteet eivät kuitenkaan suoraan liity kansainväliseen kauppaan. Turvallisuuspoliittisen ympäristömme kokemat mullistukset ovat vieneet paljon voimavaroja ja aikaa erilaisten hätäratkaisujen etsimiseksi nopeassa aikataulussa. Maahanmuutto- ja pakolaisvirrat ovat asettaneet jäsenmaiden välisen yhteistyön ja vastuunkannon jakamisen koetukselle. EU:n yhtenäisyyttä pyrkivät nakertamaan ulkoiset voimat, mutta myös kansallismieliset liikkeet jäsenmaidemme sisällä.
Kaiken tämän keskellä unionin edustajat ovat pyrkineet tuomaan läpi viestin, että suuret ulkoiset haasteet vaativat yhteisiä ratkaisuja. Jäsenvaltiot eivät edelleenkään ole hyväksyneet kaikkia komission esittämiä toimenpiteitä muuttoliikkeen hallintaan, mutta esimerkiksi heinäkuussa täysistunnossa hyväksytty esitys tehokkaammista EU:n rajavalvontajoukoista on jälleen askel oikeaan suuntaan. Maahanmuuttovirrat ovat tällä hetkellä huomattavasti pienemmät ja hallitummat kuin vuosi sitten, kun rajavalvontaviranomaisten välistä tietojenvaihtoa on kehitetty, resursseja lisätty ja yhtenäistetty palauttamispäätösten tekoa.
Syyrian sota ja muut sotilaalliset konfliktit EU:n lähialueilla eivät ole ohitse, mutta viimeisten kymmenen vuoden aikana unioni on joutunut pakon edessä oppimaan paljon yhteisestä kriisinhallinnasta ja mukauttamaan arvioita tulevaisuudesta uuteen todellisuuteen. Nämä luodut mekanismit tulevat olemaan hyödyksi, mitä tahansa äkillisiä uusia haasteita kohtaammekaan. EU:n kehitys ei ole pysähtynyt ongelmien edessä, vaan päinvastoin, olemme ottaneet välillä suuriakin harppauksia pysyäksemme mukana tilanteiden edellyttämässä vauhdissa.
Epävarmuus varjostaa maanosaamme vielä ainakin ensi vuonna, kun EU alkaa neuvotella Iso-Britannian eroprosessissa ja ratkoa huonossa kunnossa olevien pankkien ongelmia. Monessa maassa järjestetään vaaleja, joissa EU-vastaiset liikkeet pyrkivät valtaan.
Paras keino takaisin vakauden tielle on vahvistaa kotitalouksien ja yritysten toimintaedellytyksiä, muistuttaa siitä että EU:n perimmäinen tarkoitus on kaikille kansalaisille ulottuva hyvinvoinnin lisääminen. Esimerkiksi EU:n tutkimusohjelmna Horisontti 2020:n kautta on rahoitettu tutkimus- ja innovaatiotoimintaa, ja sen budjetti on jopa kasvanut kriisivuosien aikana, samalla kun jäsenvaltiot ovat joutuneet leikkaamaan tutkimus- ja koulutuskustannuksista.
Muita laajoja hyötyjä tuottavia uudistuksia ovat mm. digimarkkina-agenda, työvoiman liikkuvuuden helpottaminen, työllisyysindikaattorien mukaan ottaminen talouden ohjausjaksoon sekä yritysten veronkierto- ja veropakolaisuuden estäminen. Kaikissa näissä osa-alueissa on kyse rajat ylittävistä vaikutuksista ja toiminnasta, josta syntyisi melkoinen soppa, jos kaikki 28 jäsenmaata soveltaisivat omia käytäntöjään. Silloinkin, kun EU ei ole kyennyt takaamaan odotettua talouskasvua, se on vähintään säästänyt kustannuksissa moninkertaisesti jäsenmaiden yksipuoliseen toimintaan verrattuna.
Sirpa Pietikäinen (kok) on europarlamentaarikko
