Elinkeinoelämän tutkimuslaitos vietti 70-vuotisjuhlaansa tällä viikolla. Syntymäpäivien tiimoilta ilmestyi myös ansiokas julkaisu "Taloustutkimus päätöksenteon tukena", jota voin lämpimästi suositella kaikille taloustietoa ja tutkimusta hyödyntäville ja soveltaville tahoille.
Siinä pohdiskellaan avoimesti ja läpinäkyvästi tutkimustiedon käytön onnistumisia, mutta myös haasteita. Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä kiteyttää tutkimustiedon hyödyntämisen päätöksenteon näkökulmasta kolmeen keskeiseen ongelmaan:
- Päätöksiä pitäisi pystyä tekemään usein nopeammin kuin tutkimus pystyy tuottamaan luotettavaa tietoa.
- Taloustutkimus voi parhaimmillaankin tuottaa vain varsin epävarmaa tietoa, kun tarkastelun kohteena on ihmisten käyttäytyminen.
- Päätöksentekijöillä ei aina ole intressiä ja kannustimia hyödyntää maksimaalisesti tutkimustietoa, vaikka sitä olisi saatavissa.
Tähän analyysiin voi helposti yhtyä. Se herättää kuitenkin pohtimaan myös muutamia lisäkysymyksiä tutkimusten käyttäjän näkökulmasta.
Ensiksikin missä määrin erilaisten julkisten aineistojen nopea avautuminen muidenkin kuin vain tutkijoiden käyttöön haastaa perinteisten yliopisto- ja laitostutkijoiden projektiaikatauluja ja toimintatapoja? Suomihan kuuluu edelläkävijöihin julkisen datan avaajana.
Yritykset hyödyntävät vielä toistaiseksi rajallisesti massadataa, mutta esimerkiksi yksityisen sektorin terveydenhuoltoalalla, kuljetus- ja logistiikkapalveluissa tai vaikkapa rahoitus- ja vakuutusalalla erilaisen digitaalisen datan hyödyntäminen on kovassa kasvussa. Väheneekö tai muuttuuko tutkimuslaitosten tuottaman tutkimuksen kysyntä tämän seurauksena jollakin osa-alueella?
Tutkimustietoa tuottaa nykyisin monenlainen joukko toimijoita. Esimerkiksi kaupalliset toimijat ja niiden mahdolliset uudet ja edullisemmat tavat tuottaa tutkimustuloksia voivat haastaa tilaustutkimusta ja projektirahoitteista toimintaa kilpailuun. Onko perinteisempi tutkimus kilpailuun valmis?
Päätöksentekoa tukemaan tarkoitetussa tutkimustiedossa hämmentävät Vihriälän mainitseman epävarmuuden lisäksi myös erilaiset tutkimustulokset. Eri suuntaan osoittavat tutkimustulokset ja johtopäätökset eivät ole aina omiaan vahvistamaan tutkimustiedon käyttäjien käsityksiä parhaista ratkaisuista. Tästä käytännön esimerkkinä voi ottaa vaikkapa tämän viikon Helsingin Sanomien jutun (HS 31.8.2016) "Työkalupakki suomalaisten työllistämiseksi".
Jutussa käsiteltiin sekä ETLA:n että PT:n tutkijoiden näkemyksiä budjettiriihen alla esillä olleista ehdotuksista työllisyyden parantamiseksi ja työttömyyden vähentämiseksi. Ehdotettuja toimia olivat mm. ansioturvan muutokset, työttömyysturvan käytön laajentaminen, varainsiirtoveron poisto, työsuhdekäytänteiden joustavoittaminen, kotihoidon tuen muuttaminen, päivähoitomaksujen alentaminen ja paikallinen sopiminen.
Molemmat tutkimuslaitokset vetosivat jutun kannoissaan tutkimustietoon toimenpiteiden vaikuttavuudesta. ETLA:n ja PT:n käsitykset siitä, mitä tutkimus osoittaa, olivat kuitenkin osin ristiriitaisia.
Lukijalle herää helposti kysymys siitä eikö tutkimus anna yksiselitteisiä tuloksia vai käytetäänkö sitä valikoivasti oman näkökulman todistamiseen? Vai puhutaanko kenties eri tutkimusasetelmista ja siksi eri johtopäätöksistä? Tämäkin voi vaikuttaa osaltaan tutkimustiedon maksimaalista vähäisempään käyttöön.
Taloustutkimuksen hyödyntäminen viestinnässä, vaikuttamisessa ja päätöksenteossa onkin taitolaji, jossa tarvitaan tutkijoiden tuen lisäksi myös muita yhteiskunnan toimijoita kantamaan vastuuta ja osoittamaan hyvää harkintaa.
Maarit Lindström on OP Ryhmän ekonomisti
