Mitä tapahtui kestävälle kehitykselle?

Tulevaisuuden riskit ovat täällä jo nyt.

Sijoittajat, joiden ydinsalkun muodostavat pitkän aikavälin sijoitukset, ovat uudessa tilanteessa.

Horisonttiin on ilmaantunut suuria riskejä, jotka eivät ole hal­linnassa. Lyhytjänteisyydessä on saavutettu piste, jossa kehitys on kestämätöntä niin luonnon, talouden kuin yhteis­kunnankin suhteen. 

Luonto: 

Ensimmäistä kertaa World Economic Forumin riskikartoituksessa ympäristöriskit ovat nousseet listan kär­keen. Listalla ovat nousseet laajasti elinympäristöön liittyvät riskit kuten ilmastonmuutos, luonnon moni­muo­toisuuden heikentyminen ja ekosysteemien romahtaminen sekä vesikriisi.

Tulos kertoo suoraan, että riskit, joiden piti olla tulevaisuudessa, ovat saavuttaneet nykyhetken. Epä­suo­rasti voi pää­tellä hyvinvoinnin ja taloudellisen kasvun välisen yhtey­den katkenneen. Kestävä kasvu tuo hyvinvointia, mutta kestämätön ei. 

Taustalla on nykyihmisen irtaan­tuminen ympäristöstään. Alku-uskon­noissa luontoon suhtauduttiin pyhyy­dellä ja alkupe­räiskansat metsästivät ”biisoneita” vain välttä­mättömän määrän. Ennen perusoikeudet kuu­lui­vat kaikille lajeille, mutta nykyään ihmisen mielestä vain ihmiselle, mikä on tehnyt ihmisestä armot­to­man muita kohtaan.

Talous: 

Jo useam­man vuosikymmen ajan kasvua on kiihdytetty tulevien suhdanteiden kustannuksella, mikä on johtanut potentiaalisen kasvun hidastumiseen.

Keskuspankit ovat reagoineet kasvun hidastumiseen las­kemalla korot nollarajalle ja ostamalla arvopapereita markkinoilta, minkä seu­rauk­sena glo­baali velka ja omaisuusarvot ovat nousseet uusin huippuihinsa.

Seuraavasta taantumasta tulee hankala, koska fiskaali- ja raha­poliittiset puolustusmekanismit on käytetty. Kun ulospääsyä ei löydetä, jou­dutaan talous kylmäkäyn­nistämään ja talouspolitiikan sisältö miettimään uudelleen kestävyyden näkökulmasta. 

Yhteiskunta:

Nykyiseen talouspolitiikkaan liittyy yrityssektorin tukeminen kotitaloussektorin kustannuksella, mikä on joh­tanut epätasapainoon sektoreiden välillä ja eriarvoistumiseen kotitaloussektorin sisällä.

Mo­lem­mat epäta­sa­painot pienentävät kysyntää, mutta eriarvoisuus kasvattaa myös tyytymättömyyttä, joka pur­­kaantuu po­liit­tisena populismina.

Poliittisesta epävarmuu­desta on tullut useiden instituutioiden, kuten IMF:n kärkiteema. Vakautta ei saavuteta tais­tel­emalla­ populismia vastaan, vaan tais­telemalla populismin taustalla olevia syitä vastaan. Brittien lähdettyä EU:sta kon­ser­vatiivinen puo­lue valitsi tunnuslauseekseen ”The country that works for everyone”.

Murroskohdissa median rooli on keskeinen. Kun intressiryhmien valta kasvaa, objektiivisesta tietoa on vai­kea erottaa ideologioista. Jos media ei täytä tehtäväänsä kriittisen monipuo­li­sen tiedon jaka­jana vaan seu­railee val­tavirtaa, julkinen keskustelu yksipuolistuu, demokratia heikkenee eikä tarpeellisia muutos­voimia synny.

Jussi Hyöty työskentelee Elite Varainhoidon päästrategina