Historiallisesti vapaan kaupan nousu ja kattava äänioikeus ovat kulkeneet käsi kädessä, mutta nyt vapaan kaupan ja demokratian liitto rakoilee. Miten luoda malli, jossa hyvinvointi voi taas kasvaa laajalla pohjalla?
Entinen Maailmanpankin ekonomisti, eräs maailman vaikutusvaltaisimmista taloustoimittajista Martin Wolf nosti intohimoja herättävän aiheen kolumnissaan Financial Timesissa. Wolfin pohdinnan taustalla ovat sekä Brexit että mahdolliset seuraukset Donald Trumpin äänekkäästä America First -vaalilupauksesta.
Historiallisesti vapaan kaupan nousu ja kattava äänioikeus ovat kulkeneet käsi kädessä. Siksi suurin osa menestyneistä maista on demokratioita. Demokratian ja vapaan kaupan yhteiselo toimi hyvin niin kauan, kun hyvinvointi kasvoi laajalla pohjalla.
Vapaata kauppaa on kuitenkin seurannut vapaan tuotannon siirtyminen edullisempiin maihin. Työpaikkoja on siirtynyt maiden välillä nopeammin kuin korvaavia töitä on löytynyt. Tämä on kärjistänyt demokratian ja vapaan kaupan suhdetta.
Harvardin professori Dani Rodrik toteaa blogikirjoituksessaan, etteivät demokratia, kansallinen itsemääräämisoikeus ja maailman taloudellinen yhdentyminen mahdu samaan pöytään. Ristiriita kärjistyy, kun ihmiset siirtyvät maasta toiseen työn perään vapaan kaupan hengessä. Maakohtainen demokratia taas lähtee helposti puolustamaan maassa jo asuvien työpaikkoja.
Eri maissa otetaan eri suuntia. Tietyt maat, kuten Venäjä ja Turkki, keulivat selvästi kansallisen itsemäärämisoikeuden suuntaan. Jopa vapaan kaupan perinteinen kannattaja Singapore on käynyt jarruttamaan työperäistä muuttoa.
Toiset, erityisesti mannereurooppalaiset EU-maat, kääntyvät vapaan kaupan puolelle. Yhdysvalloissa Trump keikuttaa laivaa suojaavampaan suuntaan.
Uusien pelisääntöjen paikka edessä
Miten luoda malli, jossa hyvinvointi voi jälleen kasvaa laajalla pohjalla? Poliittinen uskottavuus edellyttää laajaa kannatusta.
Harvardin emeritusproffa Lawrence ”Larry” Summers kiteytti asian Finacial Timesissa toteamalla vapaasti käännettynä kutakuinkin näin: ”Kansainvälisiä sopimuksia ei tulisi arvioida vain harmonisoinnin kautta, vaan myös sen perusteella, mitä uusia työmahdollisuuksia ne avaavat.”
Siinä haastetta pelisääntöjen rakentajille, niin Trumpille kuin Suomen hallitukselle.
Tom Liljeström on LähiTapiola Varainhoidon toimitusjohtaja
Artikkeli on julkaistu Sijoitustalous-blogissa 6.9.2016
