Yksi haluaa siivota työttömyystilastoja, toinen pitää huolta siitä, että työurat pitenevät – kuka kantaisi huolta pitkäaikaistyöttömistä?
Perussuomalaisten ministerien kesäkokouksessa 20.8 työ- ja oikeusministeri Jari Lindström esitti, että vuosia työttömänä olleet yli 60-vuotiaat pitäisi päästää eläkkeelle. Ehdotus sai kannatusta muilta perussuomalaisten ministereiltä. Muutamaa päivää myöhemmin Lindström kertoi, että asia tulee esiin budjettiriihessä.
Edellinen pitkäaikaistyöttömien ”eläkearmahdus” toteutettiin vuonna 2005. "Lex Taipale" salli eläkkeelle siirtymisen 57 vuotta täyttäneille yli 10 vuotta työttömänä olleille. Oikeus koski noin 4 000 ihmistä. Tarkkaa tietoa ei ole siitä, kuinka moni tätä mahdollisuutta käytti. Ilmeisesti suuri osa, mutta kaikille eläke ei olisi ollut suurempi kuin työttömyysturvasta saatu korvaus.
Lindströmin ehdotuksen yksityiskohdat ovat vielä auki, ja epäilemättä niitä pohditaan ja laskelmia sorvataan eri tahoilla. Ministeri arvioi, että ensimmäisenä vuonna hintalappu olisi noin 20–30 miljoonaa euroa, ja menot pienenisivät vuosittain. Eläkkeelle pääsevien määrä riippuisi siitä mihin rima asetettaisiin, Lindström puhui noin 3 000 ihmisestä. Kyseessä olisi kertaratkaisu, kuten Lex Taipalekin oli.
Ehdotuksesta on käyty vilkasta keskustelua puolesta ja vastaan. Osmo Soininvaara varoitti tuoreeltaan siitä, että laista ei saa tulla pysyvää, koska se johtaisi työttömyyden kasvuun. Hänellä on myös hieno ajatus siitä, että tällainen kertaluonteinen toimi olisi perusteltua vaikkapa Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi.
Eläketurvakeskuksen johtaja Mikko Kautto sanoi Aamulehden haastattelussa 25.8, että Lindströmin ehdotus ei ratkaise ongelmia. Se ei tue työurien pidentämistavoitetta, jota hallitus tavoittelee. Työtilastojen putsaus pitkäaikaistyöttömistä on lääke oireeseen, muttei ratkaise työllistymisongelmaa, Kautto sanoo.
Niinpä. Yksi on huolissaan työttömyystilastoista, toinen työurien pituustilastoista. Kuka olisi huolissaan pitkäaikaistyöttömistä ja heidän toimeentulostaan? Se on tunnetusti hyvin niukka.
Minusta Lindströmin ehdotus on raikas ja ansaitsisi tulla kunnolla selvitetyksi. Kuinka montaa tämä itsenäisyyden juhlavuoden kunnialaki koskisi? Kuinka monen toimeentulon epävarmuus ja ailahtelu vähensi? Kuinka monen taloudellinen tilanne helpottuisi? Näitä pitkäaikaistyöttömien hyvinvointiin liittyviä näkökohta tulee punnita sitä vasten, mikä olisi hintalappu ja millaisen nykäyksen alaspäin työurien pituuteen muutos saisi aikaan. Nämä ovat tilastojen siivousta tärkeämpiä kysymyksiä, joihin toivoisi paneuduttavan.
Ehkäpä kannattaisi kysyä myös Lex Taipaleen isän näkemyksiä asiasta. Hän jos kuka tuntee pitkäaikaistyöttömien sosiaalisen ja terveydellisen tilanteen ja osaa pitkäaikaisen ja edelleen jatkuvan työnsä perusteella arvioida, miten laki olisi viisasta laatia.
Professori Hannu Uusitalo
