Yhtä vakaasti kuin jokavuotinen joulu, tulevat myös uutiset joulukinkkujen loppumisesta, alennusmyyntien aikaistumisista ja joulun suosikkilahjoista. Näiden lisäksi myös kerrotaan kuinka huimia euromääriä suomalaiset jouluunsa kuluttavat. Euromäärät vähän vaihtelevat sen mukaan, mistä kuluttajakyselystä tulokset milloinkin on poimittu. Yhteistä niille kuitenkin on, ettei suomalainen vähittäiskauppa voi kuin unelmoida moisesta kulutuksesta.
Vakiokysymyksiin voin vastata, että joulukinkut eivät lopu. Kaupat ovat varautuneet kinkkumenekkiin jo aikoja sitten.
Alennusmyynnit eivät myöskään aikaistu, ne alkavat suurimmaksi osaksi ja alasta vähän riippuen juuri jouluna tai sen jälkeen välipäivinä. Kaupan ei kannata myydä alennuksella yhtään liian aikaisin eikä turhaan. Säät tosin voivat joskus yllättää, jolloin esimerkiksi talvivaatteita kaupitellaan alennuksella jo ennen varsinaista kausialennusmyyntiä.
Sen sijaan erilaisia kampanjatarjouksia, sisäänvetoaleja ja muita markkinointitempauksia ilmestyy pitkin sesonkia. Niitä on etukäteen tarkkaan suunniteltu, ja niillä kaupat kilpailevat asiakkaista – myös ulkomaista verkkokauppaa vastaan.
Miksi joulukaupasta sitten niin koohotetaan? Ekonomistin näkökulmasta joulukauppa on oikeasti mielenkiintoista seurattavaa. Sen muutokset nimittäin aika hyvin ennakoivat tulevaa vuotta. Ilmeisesti samat tekijät, jotka hidastavat tai kiihdyttävät joulun myyntiä – kuten luottamus tulevaan –, vaikuttavat kuluttajien ostohaluihin pitkälle seuraavaankin vuoteen. Vähittäiskaupan kehityksellä taas on iso vaikutus koko talouden kasvuun.
Kun joulukaupalla siis on muutakin kuin viihdearvoa, sen onnistumista kannattaa tietysti ennakoida jollakin tavoin. Kaupan liitossa teemme sitä erilaisin indikaattorein. Lokakuun indikaattoreiden mukaan ainakaan kodintekniikan, elektroniikan ja urheiluvälinekauppiaiden ei tarvitse odotella mustaa joulua. Epävirallinen ”joululahjaindeksimmekään” ei romahdusta povaa. Saas nähdä.
