Pitkäjänteinen sijoittaja saa tulovirtansa lähinnä osingoista. Näin on ainakin siihen asti, kun osakkeet mahdollisesti joskus myydään. Sijoittajan vuotuinen osinkotulovirta saisi olla paitsi ennustettava myös asteittain kasvava. Tarkastelen tässä merkinnässä lyhyesti sitä, mitä tekijöitä tulisi huomioida osinkosalkun rakentamisvaiheessa.
Yksi tärkeistä kysymyksistä liittyy siihen, pitäisikö yhtiövalinnoissa suosia korkean osinkotuoton vai korkean osinkokasvun yhtiöitä. Lyhyt vastaus on, että molempia.
Tarkastelen ”osinkoyhtiövalintoja” kolmesta eri näkökulmasta:
1) Suosi osakkeita laatuyhtiöissä, jotka kykenevät vuodesta toiseen maksamaan omistajilleen aavistuksen edellisvuodesta kasvavaa osinkoa. Korostamisen arvoista on, että kyseessä on nimenomaan euromääräisesti laskettava osakekohtainen osinko. Ei siis päivän kurssiin tai omaan hankintahintaan nähden laskettava tuottoprosentti.
Käytännössä tällaiset sijoituskohteet tuottavat sijoitushetkellä vuotuista kassavirtaa yleensä 3–4 prosenttia uudelle sijoitukselle. Tämä asettuu siis ”vain” lähelle pörssin keskimääräistä osinkotuottoa tai hieman sen alle. Koko homman juju on se, että nämä kohteet sisältävät kuitenkin pitkässä juoksussa korkeahkon osakekohtaisten osinkojen vuotuisen kasvupotentiaalin. Näin sijoittajan omalle hankintahinnalle laskettava osinkotuottoprosentti kasvaa jatkuvasti.
Tällaiset kohteet muodostavat osinkosalkun rungon, antaen olettaa, että passiivinen tulovirta kasvaa osinkojen kasvutekijästä johtuen suhdanteiden yli selvästi inflaatiovauhtia nopeammin. Toteutuessaan tämä kasvattaa sijoittajan ostovoimaa.
Silti on syytä täydentää strategiaa kahdella lisäelementillä, jotka ovat seuraavat:
2) Hitaan kasvun mutta vahvan taseen yhtiöiden joukosta löytyy osinko-osakkeiden kategoria, jossa pohjaosinkotuotto on hyvin korkea. Tällöin sijoittaja ”voi hyväksyä” keskimääräistä vaatimattomammankin osinkojen kasvunäkymän, jos sijoitushetkellä saatava osinkovirta on riittävän korkea ja ennen kaikkea vakaalla pohjalla oleva.
Nämä sijoituskohteet ovat yleensä mielenkiintoisia osakkeen alhaisista arvostuskertoimista johtuen. Ja nyt ei siis puhuta romahtaneesta kurssikäyrästä, vaan esimerkiksi matalasta tuloskertoimesta eli p/e-luvusta. Nämä kohteet eivät siis loista välttämättä huiman yhtiökohtaisen laadun tai merkittävän kasvunäkymän takia. Toki myös liiketoiminnallisen laatutason pitää täyttää tietyt minimiedellytykset, mutta niiden ei tarvitse edustaa välttämättä pörssin terävintä kärkeä.
Tällaisten yhtiöiden kohdalla voi olla useinkin syytä tarkastella erityisesti yhtiön tasetta – hyvä yhtiö voi pitää yllä korkeaakin osingonmaksua yli tilapäisen tulosnotkon, ja toisaalta yliomavarainen tase voi sisältää piilevän (osinkojen) kasvupotentiaalin eri järjestelyiden tai investointien kautta.
Tähän kategoriaan kuuluvat osakkeet nostavat koko salkun osinkotuottoprosenttia, mutta ne todennäköisesti samalla madaltavat sen osinkovirran kasvunäkymää.
3) Viimeinen ulottuvuus osinkosalkkuun muodostuu yhtiöistä, joissa sijoitushetken osinkotuotto jää prosenttiin tai kahteen, mutta yhtiön pitkän tähtäimen kasvunäkymä on loistava ja kohtuuriskillä arvioitavissa vahvan markkina-aseman johdosta.
Tällaiset yhtiöt madaltavat salkun tarkasteluhetken osinkotuottoprosenttia, mutta parhaimmillaan ne kohentavat merkittävästi salkun passiivisen osinkovirran pitkän aikavälin kasvuprosenttia. Kaikkiaan yksittäiset tähän viimeiseen kategoriaan kuuluvat yhtiöt voivat sisältää jopa kaksinumeroisen osinkojen vuosikasvuprosentin. Helsingin pörssissä tähän kategoriaan kolahtavat kohteet ovat kortilla.
Siinä missä edellä esitellyn toisen ulottuvuuden kohdalla osakkeen arvostustaso oli keskeisin houkutin sijoitukselle ja yhtiökohtainen laatu suurin kysymysmerkki, on kolmannessa ulottuvuudessa asia usein täsmälleen päinvastoin: yleensä yhtiökohtainen laatu on kristallinkirkasta priimaa, mutta osakkeen arvostuskertoimet ovat p/e-luvulla mitattuna 30:n paremmalla puolella (myyjän kannalta). Kaikkea on vaikea saada samassa paketissa kohtuuhintaan!
Osinkosalkkua on tarkasteltava hajautettuna kokonaisuutena
Kaikkiaan osinko-osaketyypit yhdistämällä salkku päätyy yleensä noin 3–4 prosentin ”nykyosinkotuottoon”, johon sisältyy samanaikaisesti merkittävä kasvunäkymä ja tukeva pohja nykytason pitämiselle, vaikka makrotalous sukeltaisikin hetkellisesti.
Hajautuksen näkökulmasta tulee muistaa, että osinkovirta on aina syytä hajauttaa eri toimialoihin. Salkun järkevän rakentamisen jälkeen aika ja korkoa korolle -mekanismi ovat sijoittajan parhaat ystävät.
Jukka Oksaharju on Nordnetin osakestrategi
