Valtiovarainministeriön korkein virkamies Martti Hetemäki käynnisti keskustelua palkkaeroista Helsingin Sanomien haastattelussa 10.8. Hetemäki viestitti kuinka tärkeää on, että Suomessa nostetaan työllisyysaste pohjoismaiselle tasolle. Suomalaisten pitää hänen mukaansa hyväksyä palkkaerojen kasvu, jotta työllisyys paranisi.
Ajattelu on periaatteessa hyvin loogista, ja perustuu sille, että korkean työttömyyden oloissa palkkojen pitää joustaa alaspäin, jotta työllisyys paranee. Pienipalkkaisten palkat pidettäisiin tulevaisuudessa nykyisellä tasolla tai niitä pyrittäisiin jopa pienentämään ja taas korkeapalkkaisten tulot taas kasvaisivat nykyistä nopeammin. Palkkaerot kasvaisivat.
Käytännössä palkat joustavat alaspäin hyvin harvassa maassa. Lainsäädännöllä asetettu minimipalkka tai työehtosopimuksessa asetettu vähimmäispalkka estävät pienempien palkkojen joustamisen alaspäin. Mutta USA:ssa, Iso-Britanniassa ja Saksassa minimipalkat ovat matalia, tutkimusten mukaan palkat joustavat alaspäin ja työttömyys on Suomea alhaisemmalla tasolla. Miksei tätä mallia Suomeen?
Matala työttömyysaste peittää alleen sen tosiasian, että kaikilla köyhyys- ja tulonjakomittareilla esimerkkimaat sijaitsevat aivan eri tasolla kuin Suomi. Matala työttömyysaste ei ole vähentänyt köyhyyttä ja eriarvoisuutta näissä maissa, vaan ne ovat pikemminkin vain kasvaneet. Erot Suomeen ovat kasvaneet. Myös palkkaerot ovat leventyneet kaikissa kolmessa maassa.
Köyhyyteen ja eriarvoisuuteen vaikuttavat toki monet muut seikat kuin työllisyysasteen taso, mutta silti Suomen kannattaa ottaa mallia ennemmin muista pohjoismaista. Ruotsissa palkkaerot eivät suinkaan ole kasvaneet vuosien 1996-2013 välillä, vaan ovat pysyneet ennallaan. Työttömyys on silti vähentynyt ja työllisyysaste kohonnut.
Ruotsi panostaa voimakkaasti tuettuun työllistämiseen. Arvioiden mukaan lähes 180 000 työntekijän työnantajalle maksetaan julkista tukea, jonka suuruus on vähintään puolet työntekijän palkasta. Ruotsi käyttää yli kaksi miljardia veroeuroa erilaisiin työllistämistukiin, Suomessa palkkatuettuun työhön käytetään noin 240 miljoonaa euroa ja sen piirissä on noin 20 000 henkilöä.
Luvut eivät liene täysin vertailukelpoisia, mutta kertovat mittasuhteesta: Ruotsi panostaa paljon enemmän vaikeasti työllistyvien tukemiseen kuin Suomi, ja se on yksi selitys sille, miksi Ruotsin työllisyysaste on Suomea korkeampi.
Palkkatuki aiheuttaa työmarkkinoille omat ongelmansa ja sen suurta määrää on kritisoitu Ruotsissa. Palkkatuki kohdistuu useinmiten pienipalkkaiseen työhön ja sen lisääntymisen voisi olettaa lisäävän palkkaeroja. Näin ei näytä Ruotsissa kuitenkaan käyneen. Mielestäni roimasti kasvaneen pitkäaikaistyöttömyyden vähentäminen vaatii enemmän julkisesti tuettua työtä myös Suomessa.
Eriarvoisuuden vähentäminen lienee yksi tulevaisuuden Suomen haasteista. Palkkaerojen tietoinen kasvattaminen lisäisi eriarvoisuutta yhteiskunnassa, eikä sille tielle pidä tietoisesti lähteä.
Antti Aarnio on STTK:n elinkeinoasioiden päällikkö
