Palveluiden tuotannon arvo kasvaa maailmantaloudessa teollisuushyödykkeiden arvoa nopeammin. Taustalla on väestön ikääntyminen ja kehittyvän maailman elintason nousu. Tämä megatrendi muuttaa maailmantaloutta perustavanlaatuisella tavalla.
Globaali talouskasvu on nopeampaa kuin teollisuustuotannon kasvu. Tämä kertoo siitä, että palveluiden tuotannon arvo kasvaa teollisuushyödykkeiden arvoa nopeammin. Palveluvaltaistuminen näkyy hyvin vahvana muutoksena globaaleilla työmarkkinoilla, joilla teollisuustyöpaikkoja katoaa ja tilalle syntyy palvelusektorin töitä.
Tällä muutoksella on tulovaikutuksia, kun kaikki hyväpalkkaiset teollisuustyöpaikat eivät korvaudu yhtä hyväpalkkaisilla palvelutyöpaikoilla. Kun tuottavuus kasvaa lisäksi palvelutaloudessa teollisuusvetoista taloutta hitaammin, on palkoilla vähemmän tilaa nousta. Lopputuloksena on palkkojen hidas nousu.
Palveluvaltaistumisessa yhdistyy kaksi muuta globaalia megatrendiä: väestön vanheneminen erityisesti läntisessä maailmassa ja useissa kasvutalouksissa kuten Kiinassa sekä kehittyvien talouksien elintason nousu. Vanhemmat, entistä pidempään elävät ikäluokat tarvitsevat ennen kaikkea terveyspalveluita.
Elintason nousu ja vahva kaupungistuminen muodostavat yhdessä selkärangan vahvalle palvelukysynnän kasvulle kehittyvissä talouksissa. Kolmas vahva ajuri palveluvaltaistumiselle on teknologinen muutos, digitalisaation mukanaan tuoma talouden uberisaatio, jossa esineen hankinta korvautuu palvelun ostamisella.
Palveluvaltaistumisen dominoefekti
Palveluvaltaistumisen seurauksena maailmantaloudessa on tällä hetkellä kysyntään nähden merkittävästi ylitarjontaa teollisten hyödykkeiden valmistuksessa. Sen seurauksena on hintaeroosio. Uuteen teolliseen kapasiteettiin ei ole juuri tarvetta. Kehittyvässä maailmassakaan investointiaste ei ole enää noussut, ja IMF ennustaa investointiasteen jopa hienoisesti laskevan lähivuosina.
Kolikon kääntöpuoli on, että maailmantaloudessa on ennakolta runsaasti ylimääräistä säästämistä suhteessa toteutuneisiin investointeihin, minkä seurauksena globaali reaalikorko on historiallisestikin ennätysmatala. Ylijäämäsäästöt kanavoituvat reaalitalouden sijasta finanssi-investointeihin. Varallisuusvaikutus reaalitalouteen assetti-inflaatiosta jää kuitenkin pieneksi, koska varallisuus on keskittynyt vauraimmalle väestön osalle, jonka lisätulojen kulutusalttius on vaatimaton.
Aneemisen globaalin kysynnän ja hintaeroosion takia teollisuustuotanto etsiytyy paikkoihin, joissa työvoimakustannukset ovat edullisimmat ja tuotantoa rajoittava lainsäädäntö liberaalia. Kun Kiina ei ole enää halvin paikka valmistaa teollisia hyödykkeitä, matalan arvonlisän tuotantoa siirtyy halvempiin maihin, esimerkiksi Vietnamiin ja Bangladeshiin.
Globaalin talouden palveluvaltaistuminen heijastuu myös raaka-ainekysyntään ja osittain teollisuushyödykkeiden ja raaka-aineiden kysynnän hiipumisen takia maailmankauppa kasvaakin nyt globaalia BKT:n kasvua hitaammin – näin ei ole tapahtunut vuoden 1975 jälkeen kuin neljä kertaa Yhdysvaltojen ollessa taantumassa.
Kuka pelkää vahvaa valuuttaa?
Palveluvaltaistuminen ja hyödykekaupan kasvun hidastuminen vievät suhdanteita eri suuntiin. Vahvasti hyödykkeiden valmistukseen ja vientiin nojaavat taloudet ovat kokeneet nopean talouskasvun heikentymisen vientikysynnän heikentymisen myötä. Useimmat kehittyvät taloudet kuuluvat tähän kastiin.
USA taas kulkee suhdannemielessä edellä. Maan työmarkkinat ovat saavuttaneet täystyöllisyyden muuta maailmaa nopeammin ja siksi maan rahapolitiikka kiristyy, kun muualla vielä elvytetään. Tämä pitää dollarin vahvana, mikä osaltaan torjuu USA:n talouden ylikuumenemisen riskiä ja mahdollistaa hitaan ja asteittaisen nousu-uran amerikkalaisille koroille.
Yhdysvaltojen rahapolitiikan eriytyminen ravisuttaa osaltaan valuuttamarkkinoita. Niihin suurta heiluntaa aiheuttaa myös Kiinan talouskasvun hidastuminen suurelta osin talouden palveluvaltaistumisen takia. Sijoittajat pelkäävät Kiinan tukevan kasvuaan perinteisellä keinolla, valuutan heikentämisellä.
Aneemisen kysynnän maailmassa kukaan ei halua vahvaa valuuttaa, ja Kiina valuuttadevalvaation hyödyt dilutoituisivatkin todennäköisesti koko globaalin talouden kollektiivisella tarpeella vahvistaa kysyntää.
Tällainen kilpajuoksu pohjalle, valuuttasota, ei toisi odotettuja hyötyjä kenellekään. Kiinan viranomaiset ymmärtänevät tämän. Lopputuloksena olisivat vain entisestään keventyneet rahoitusolosuhteet maailmantaloudessa.
Tiina Helenius on Handelsbankenin Suomen pääekonomisti
