Perustulosta on puhuttu paljon. Idea tuntuu olevan hyvin houkuttava ja koukuttava. Kaikille kansalaisille jaettaisiin tuloa suoraan tilille. Tuen tarpeen perään ei enää kyseltäisi, vaan kaikki saisivat rahaa automaattisesti. Mikä voisikaan olla vapauttavampaa?
Jostain syystä tätä ajatusta ei kuitenkaan ole missään maassa käytännössä toteutettu. Reaalisovelluksen tiellä on siis ongelmia.
Yksi suuri kysymys on rahoitus. Jos kaikille aletaan jakaa ilmaista rahaa, niin jonkun täytyy se kustantaa. Käytännössä kuorma kasattaisiin työssäkäyville, joita siis pitäisi perustulon käyttöönoton jälkeenkin vielä riittävästi löytyä.
Tästä päästään perustulon mitoitukseen ja kannustinvaikutuksiin. Jotta työssäkäynti olisi perustulon käyttöönoton jälkeen edelleen riittävän kannattavaa, pitäisi perustulon olla tasoltaan niin alhainen, että pelkästään sen varassa elämällä ei tulisi kohtuudella toimeen.
Kannustimien ja rahoituksen kannalta riittävän pieneksi mitoitettu perustulo jäisi puolestaan väistämättä monien nykyisten sosiaaliturvaetuuksien takaamaa toimeentuloa alhaisemmaksi. Jotta perustulolla olisi todellista merkitystä, tulisi siis nykyistä sosiaaliturvaa samalla karsia.
Tässä vaiheessa uudistusinto tuppaa lopahtamaan innokkaimmillakin perustulon kannattajilla. Kaikille luvataan yleensä nykyisten etuuksien takaaman tason säilyminen perustuloon siirryttäessä, mikä puolestaan vesittäisi perustulouudistuksen ja tekisi siitä hyvin kalliin.
Realistisen perustulon toteuttamiseen ei ole löytynyt valmiutta, mutta jotain asian eteen kuitenkin haluttaisiin tehdä.
Hallituksen ratkaisu on vuonna 2017 käynnistyväksi tarkoitettu perustulokokeilu.
* * *
Kokeilu toteutettaisiin satunnaisotannalla siten, että kahdelle tuhannelle työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa marraskuussa 2016 saavalle henkilölle maksettaisiin 560 euroa kuukaudessa perustuloa vuosina 2017 ja 2018. Perustulon määrä vähennettäisiin mainituista etuuksista. Perustulo olisi saajalleen verovapaata tuloa. Perustulon saisi myös pitää, vaikka työllistyisikin.
Esitetyn mallin on arvioitu maksavan koko väestöön laajennettuna 10-15 miljardia euroa. Malli ei siis ole mitenkään totuttamiskelpoinen pohja laajalle koko väestöä koskevalle sosiaaliturvan uudistukselle. Realismi tarkoittaisi kustannusneutraaliutta, tämä kokeilumalli on kaikkea muuta.
Mallin mukaisen perustulon tuomat positiiviset kannustinvaikutukset pystytään kokeilussa tutkimaan, mutta kokeilun perusteella ei pystytä vastaamaan esimerkiksi siihen kysymykseen, miten kustannusneutraalisti toteutetun perustulon rahoittamiseksi vaadittu mittava veronkiristys vaikuttaisi työnteon kannustimiin. Sen huomioiminen edellyttäisi muun muassa sitä, että koehenkilöiden palkkatulojen verotusta kiristettäisiin huomattavasti.
Avoimeksi jää myös se, kuinka negatiivisia käyttäytymisvaikutuksia kokeiltavan kaltaisella perustulolla ja sen rahoittamiseksi tarvittavalla palkkaveron kiristyksellä olisi nykyisiin palkansaajiin, jotka jäävät kokeilun ulkopuolelle. Sama koskee opiskelijoita, jotka eivät myöskään kuulu kokeilun kohdejoukkoon.
Kaikista varauksista huolimatta perustulokokeilu on tervetullut uusi avaus sosiaaliturvan kehittämisessä. Kokeilusta saatavat tulokset voivat parhaimmillaan tuoda arvokasta tietoa kannustimien merkityksestä työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa saaville henkilöille. Suppeasta koeasetelmasta johtuen perustulon monet ongelmakohdat jäävät kuitenkin vaille vastauksia.
Teemu Lehtinen on Veronmaksajain Keskusliiton toimitusjohtaja
Kirjoitus ilmestyy Taloustaidossa 14.9.2016
