Finanssiala oli jälleen yksi eniten veroja maksaneita toimialoja Suomessa. Finanssialan yritykset maksoivat julkistettujen verotietojen mukaan vuonna 2015 veroja kaikkiaan noin 1,9 miljardia. Yhteisöveroa finanssialan yritykset maksoivat noin 1,1 miljardia euroa, joka on lähes 25 prosenttia koko yhteisöveron tuotosta. Finanssialan maksamien yhteisöverojen määrä kasvoi edellisvuodesta 23 prosenttia.
Verotilastot kertovat, että Suomessa niin vakuutus- kuin pankkiala ovat tehneet mainioita tuloksia haastavista ajoista huolimatta. Luulisi, että finanssialan hyvästä kotimaisesta menestyksestä oltaisiin iloisia ja jopa ylpeitä. Näin kuitenkaan ei ole. Suuret voitot nähdään kielteisinä huolimatta siitä, että vain kannattava finanssiala kykenee huolehtimaan perustehtävistään eli rahoituksen välittämisestä ja riskien jakamisesta taloudessa. Samaan aikaan monien muiden alojen yritysten tuloksenteko- ja veronmaksukyky kerää ihailua monelta suunnalta.
Tilanne on samankaltainen myös muissa Pohjoismaissa. Hyvää tulosta tehdään ja toimialan kilpailukyky suhteessa muuhun Eurooppaan on vahva. Alan maksamilla veroilla on suuri merkitys pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden rahoituksessa. Silti, tai ehkäpä juuri tästä syystä, finanssialan erityisveroja on jo voimassa tai vähintäänkin kehitteillä lähes kaikissa naapurimaissamme.
Tanskassa on ollut käytössä jo 1990-luvun alusta lähtien erityisvero (Lønsumsavgift) finanssiyrityksille ja muille aloille, jotka eivät ole arvonlisäveron piirissä. Finanssialalla veron suuruus on tänä vuonna 13,6 prosenttia palkkasummasta ja se nousee vuosikymmenen vaihteessa reiluun 15 prosenttiin.
Norjassa rahoitusveron valmistelu on parhaillaan käynnissä ja sen pitäisi tulla käyttöön ensi vuoden aikana. Veron odotetaan olevan sisällöltään lähellä Tanskan veroa ja asettuvan noin 10 prosenttiin palkkasummasta.
Ruotsissa hallituksen asettama rahoitusverokomitea on julkistamassa raportin, jossa ennakkotietojen mukaan esitetään tuntuvaa lisää länsinaapurimme pankkien verotaakkaan. Kaavailuissa on ollut palkkasummapohjainen vero, jonka taso olisi 10 ja 20 prosentin välillä. Veroa perustellaan finanssialan arvonlisäverottomuudella ja ”ylivoitoilla”.
Suomessakin kerättiin vuosina 2013–2014 pankkiveroa yhteensä noin 270 miljoonaa euroa. Sittemmin vero kumottiin ja korvattiin vakausmaksulla, jota kerätään rahastoon tulevien mahdollisten pankkikriisien hoitoa varten. Suomessa on myös jo pitkään ollut käytössä puhtaasti kotimainen vakuutusmaksuvero, jonka verokanta on seurannut yleistä arvonlisäverokantaa. Tällä hetkellä se on 24 prosenttia. Veron tuotto oli viime vuonna 777 miljoonaa euroa, eli kyseessä on merkittävä tulonlähde valtiolle.
Lisäksi SDP esitti keväällä pohjoismaisen rahoitusveron käyttöönottoa. Sitä perusteltiin hyvinvointivaltion rahoituksen varmistamisella ja rahoituslaitosten ”aliverotuksella”. Rahoitusveron ohella demarit ovat vaatineet muun muassa kapitalisaatiosopimusten verollepanoa, vaikka niistä maksetaan jo nyt verot säännösten mukaisesti.
Rahoitusveroilla kerättävät tuotot eivät ole pieniä. Tanskassa verokertymä on ollut viime vuosina noin miljardi euroa, josta finanssialan osuus on 70 prosenttia. Norjassa tavoitteena on saada kasaan vuosittain noin 400 miljoonaa euroa. Ruotsissa finanssiala arvioi, että verotaakka voi kohota 0,5–1 miljardiin euroon. Näyttääkin siltä, että verokarhu on havainnut finanssialan olevan oiva lypsylehmä, josta voi huoletta heruttaa lisää verotuloja. Ymmärrystä ei tunnu riittävän sille, että finanssialalla tyypillisesti verotaakan kasvattaminen valuu kilpailluillakin markkinoilla helposti asiakkaiden palveluista maksamiin hintoihin.
Verokarhun kasvava ahneus ei ole ainoa musta pilvi finanssialan taivaalla. Baselin komitea on jo valmistelemassa uutta sääntelyä, joka toisi suuria muutoksia erityisesti pankkien vakavaraisuuslaskentaan. Ehdotukset iskisivät poikkeuksellisen kovalla kädellä pohjoismaisiin pankkeihin, joiden taseissa on merkittäviä määriä asuntolainoja ja jotka käyttävät luottoriskien arvioinnissa omia laskentamallejaan. Eri tahojen tekemien arvioiden mukaan pankkien pääomavaatimukset voisivat nousta jopa lähes 80 prosenttiin, jos ehdotukset toteutetaan tiukimmassa muodossaan.
Näin suuret pääomavaatimusten kiristykset vaikuttaisivat merkittävästi yritys- ja kotitalousluottojen ehtoihin ja tätä kautta rahoituksen saatavuuteen. Lisäksi erityisesti pankkien osalta pääomavaatimusten kiristyminen johtaa tarpeeseen kasvattaa edelleen euromääräisiä voittoja, jotta pääoman tuottoasteet pysyvät kilpailukykyisinä muihin toimialoihin nähden. Muutoin uuden pääoman hankinta vaikeutuu.
On selvää, että finanssialan mahdollisuudet tukea talouskasvua heikkenevät, mikäli alan verotusta ja pääomavaatimuksia jatkuvasti kiristetään. Pahinta on, mikäli kohtuuttomalla verotuksella poliittiset päättäjät ajavat yritysten toimintoja, työpaikkoja tai tase-eriä pois Suomesta. Tällä olisi suora vaikutus myös yhteisöverotuottoihin.
Verojärjestelmän on edistettävä työllisyyttä, kasvua ja yrittäjyyttä. Tämä tulee pitää mielessä myös finanssialan verokaavailuissa. Rahoitusveron käyttöönotto olisi monella tapaa haitallista finanssialalle ja sen asiakkaille. Se vaikuttaisi myös alan yleisiin kehitysnäkymiin. Nykytilanteessa Suomella on kilpailuetu muihin Pohjoismaihin nähden ja tästä edusta kannattaa pitää tiukasti kiinni.
Piia-Noora Kauppi on Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja
