Kun Franklin D. Roosevelt aloitti Yhdysvaltain presidenttinä 4. maaliskuuta 1933, hän lupasi laittaa maan asiat kuntoon ja lopettaa suuren laman. ”The New Deal” yhdisti kansakunnan. Maaliskuun ja kesäkuun välisenä 100 päivän aikana (tarkalleen ottaen 105 päivää eli Talvisodan kesto) presidentti ajoi lainsäädäntökoneiston läpi 15 suurta lainsäädäntöhanketta, joiden avulla luotiin perusta talouden nousulle.
100 päivän normi on käytössä nyttemmin myös yrityselämässä. Vähänkin merkittävä muutosjohtaja asettaa itselleen sadan päivän määräajan räväköiden tulosten aikaansaamiseksi. Politiikassa 100 päivän normia on sovellettu muuallakin kuin Yhdysvalloissa. Ranskassa kenraali Charles de Gaullen johdolla alkoi vuonna 1958 uusi aika – V tasavalta –, joka toi mukanaan presidentin valtaa korostavan valtiosääntöuudistuksen sekä joukon merkittäviä talousuudistuksia, joilla Ranska pääsi jaloilleen.
De Gaullen jälkeen kaikilla Ranskan presidenteillä on ollut heti vaalien jälkeen näytön paikka. Uskottavuuden säilyttämiseksi vaaliohjelma on pitänyt laittaa toimeen. Benchmarkina on de Gaulle. Revue des Deux Mondes – aikakauskirjassa (huhtikuu 2017) Michèle Cotta on arvioinut näitä presidenttien aikaansaannoksia. Hän antaa mielenkiintoisen kuvan 100 päivän vaihtelevista aikaansaannoksista. Yhteistä voimakastahtoisille presidenteille on ollut vahva näyttämisen halu vaaliohjelman toteuttamisessa.
Georges Pompidou otti etäisyyttä edeltäjäänsä de Gaulleen hyväksymällä Iso-Britannian EEC-jäsenyyden. Lisäksi hän käynnisti merkittäviä talous- ja sosiaaliuudistuksia, tosin merkittävän devalvaation myötä. Hänen poliittinen prioriteettinsa oli ennen muuta pitää gaullistipuolue yhtenäisenä konservatiivi- ja liberaalisiiven ristipaineissa.
Valery Giscard-Estaing näyttäytyi Ranskan Kennedynä. Hän arvosti de Gaullea, mutta halusi aidosti uudistaa maataan liberaalissa hengessä. ”VGE” mm. alensi täysikäisyysrajan 18 vuoteen, kumosi abortin rangaistavuuden sekä poliisin kuunteluoikeuden ja oikeuden tehdä tarkastusiskuja lehtien toimituksiin. Hän oli aito eurooppalainen, joka käynnisti Helmut Schmidtin kanssa kiinteän Saksa-Ranska-yhteydenpidon sekä myös valtionpäämiesten takanvieruskeskustelut, joista sittemmin kehkeytyi Eurooppa-neuvosto.
Francois Mitterrand on jäänyt historiaan Ranskan ensimmäisenä vasemmistolaisena presidenttinä sitten toisen maailmansodan. Hän on jäänyt historiaan myös presidenttinä, joka yritti sosialisoida Ranskan sadassa päivässä: 200.000 uutta julkista virkaa, perusturvan ja sosiaalietujen korotukset, merkittävien pankkien ja teollisuusyritysten kansallistaminen, 39 tunnin työviikko 40 tunnin palkalla olivat muutamia hänen 110 vaalilupauksestaan. Niistä toteutettiin lopulta peräti 98 ennen kuin politiikan suuntaa oli pakko kääntää vuonna 1983. Tuolloin maa oli ajautunut taloudelliseen kurimukseen ja yllä häilyi EEC:stä erottamisen uhka.
Jacques Chirac aloitti kautensa Balkanin kriisin puhjettua ja joutui ensi töikseen käynnistämään aseellisen väliin puuttumisen Bosniassa. Ulko- ja puolustuspolitiikka edellä mentiin muutenkin: Ranska ilmoitti jatkavansa ydinkokeita. Talouspuolella iso uutinen oli Helmut Kohlille annettu sitoumus tulla mukaan Maastrichtin sopimuksessa sovittuun talous- ja rahaliittoon.
Nicolas Sarkozyn kausi alkoi kärkihankkeiden uudistusrytinällä: työmarkkinat, verotus, hallinto. ”Kaikki uudistukset on tehtävä kerralla, muuten ei tapahdu mitään.” Uudistukset jäivät kuitenkin pääosin suutareiksi laman ja eurokriisin iskiessä.
Francois Hollanden suuri vaalilupaus oli neuvotella uusiksi EMU:n budjettikurisäännöt. Tähän ei kuitenkaan sittemmin palattu. Uudistushankkeet hän aloitti käynnistämällä vuoropuhelun työmarkkinaosapuolten kanssa. Tuloksena oli kuitenkin vain aikataulu seuraavia tapaamisia varten. Kun Hollandea kampitettiin sekä vasemmalta että oikealta, hänen kautensa näytöiltään varsin vaisuksi. Hollande jäänee kuitenkin historiaan presidenttinä, joka piti ohjat käsissään ääri-islamilaisen terroriaallon iskiessä.
Nähtäväksi jää, mitä 7. toukokuuta valittava presidentti aikoo tehdä sadan ensimmäisen päivän aikana. Jari Tervoa muistinvaraisesti siteeraten: ”Pietari Suuri päätti uudistaa Venäjän. Vaikuttaa siltä, että hanke on näinä aikoina käynnistymässä.”
Varatuomari Jukka Ahtela, Ahtela Consulting Oy
