Arvonlisävero on Suomessa yleensä 24 prosenttia. Kaksi alennettua verokantaakin löytyy. Elintarvikkeiden ja ravintoloiden ruokatarjoilun alv on 14 prosenttia ja muun muassa lääkkeiden, joukkoliikenteen ja kirjojen 10 prosenttia.
Näillä prosenteilla siis tällä hetkellä mennään. Viimeksi arvonlisäverokantoja on muutettu viime vaalikaudella vuonna 2013, jolloin niitä kaikkia korotettiin yhdellä prosenttiyksiköllä.
Tällä vaalikaudella alv-kannoille ei siis ole tehty mitään, ja se on hyvä. Tempoileva veropolitiikka ei tuota hyvää tulosta arvonlisäveroissakaan.
Samalla on hyvä alkaa miettiä, mitä arvonlisäveroille tulisi jatkossa tehdä.
* * *
Helpointa on lähteä liikkeelle siitä, mitä ei ainakaan kannata tehdä.
Mitään nykyisistä arvonlisäverokannoista ei pidä alentaa.
Arvonlisäveron alentaminen välittyy hyvin huonosti kuluttajahintoihin asti. Paljon helpommin veroprosentin alennus päätyy turvottamaan yritysten katteita.
Toisin sanoen tavaroiden ja palvelujen myyjät haalivat alennuksen omiin taskuihinsa ja kuluttajat jäävät nuolemaan näppejään.
Tämä intuitiivisestikin aika selvältä tuntuva asia on todettu myös lukuisien käytännön kokeilujen kautta.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen julkaisemassa tuoreessa tutkimuksessa tarkasteltiin 2 800:n eri EU-maissa toteutetun alv-muutoksen vaikutuksia. Tuloksena alv:n nousujen yhteydessä hinnat muuttuivat 3–4 kertaa enemmän kuin alv:n laskujen yhteydessä.
Tällaista uutta massiivista yritystukea ei todellakaan kaivata, joten jätetään suosiolla alv-alennukset jatkossa tekemättä.
* * *
Tämä koskee yhtä lailla nykyisiä alennettuja verokantoja kuin myös 24 prosentin pääverokantaa.
Yllättävän sitkeästi keskusteluissa tuntuu elävän kehno idea arvonlisäverokantojen yhdistämisestä jonnekin nykyisten verokantojen välimaastoon. Silloin alennetut kannat nousisivat ja pääverokanta alenisi.
Jos kaikkien tavaroiden ja palveluiden alv olisi esimerkiksi luokkaa 21-22 prosenttia, olisi muutos kaikin puolin huono, todellinen lose-lose.
Alennettujen verokantojen kiristys nostaisi rajusti muun muassa elintarvikkeiden, ravintolapalvelujen, lääkkeiden, kirjojen ja joukkoliikenteen hintoja. Vastaavaa alennusta muiden tuotteiden hinnoissa ei kuitenkaan tapahtuisi, sillä pääverokannan alennus päätyisi heikosti kuluttajahintoihin.
Lisäksi alennettujen verokantojen poistuminen johtaisi luonnollisesti myös vaatimuksiin mittavista kompensaatioista näitä tuotteita ja palveluja käyttäville kansalaisille. Eli tulisi kalliiksi.
Samasta syystä muutos olisi myös hallinnollisesti raskas. Ajatusta alv-kantojen yhdistämisestähän on usein kaupiteltu verojärjestelmän yksinkertaistamisena, mutta tosiasiassa byrokraattista peittoa vain jatkettaisiin toisesta päästä.
* * *
Yhteiskunta menettäisi siis alv-pääverokannan laskussa turhaan valtavasti verotuloja. Siksi sitä ei kannata tehdä.
Verotuksen rakenteita uudistettaessa kevennysvara on joka tapauksessa rajallinen, joten kohteet kannattaa valita huolella.
Arvonlisäveron mitään verokantaa alennettaessa kevennettäisiin väärää veroa.
Teemu Lehtinen
Kirjoittaja on Veronmaksajain Keskusliiton toimitusjohtaja.
Kirjoitus ilmestyy Taloustaidossa 11.10.2017.
