Yhteisillä pelisäännöillä, yhdenmukaisella valvonnalla ja laadukkaalla sijoittajansuojalla turvataan rahoitusmarkkinoiden vakaus ja luotettavuus Euroopassa. Tällä hetkellä finanssialalla yksi suurimpia valmistelussa olevia asioita on eurooppalaisten finanssivalvojien järjestelmän uudistaminen.
Finanssimarkkinoita valvoo kolme eurooppalaista vuonna 2011 perustettua viranomaista eli ESAa (European Supervisory Authorities). Eurooppalaiset finanssivalvojat perustettiin lisäämään luottamusta markkinavalvontaan ja toipumista finanssikriisin pyörteissä sekä ehkäisemään tulevia kriisejä. Mielenkiintoiseksi niiden roolin tekee, ettei niillä ole juurikaan suoraa valvontavaltaa, vaan ne keskittyvät toiminnassaan ennen kaikkea markkinoiden sääntelyyn.
Viranomaisten toimintaa oli tarkoitus arvioida kolmen vuoden kuluttua perustamisesta. Aika venyi kuudeksi vuodeksi. Aikalisä oli viisas ratkaisu, sillä uudistuksia järjestelmä kaipaa kipeästi eivätkä ne voi jäädä vain pieneksi kosmeettiseksi puuhasteluksi.
Suurin osa eurooppalaisesta finanssisääntelystä tulee tällä hetkellä eurooppalaisilta finanssivalvojilta. Siksi finanssialan kannalta on keskeistä, että sääntelyn sisältöön pystytään vaikuttamaan jo laatimisvaiheessa. Pahimmat puutteet liittyvät juuri järjestelmän läpinäkymättömyyteen. Alemman asteinen sääntely, mukaan lukien tekniset standardit, on valmisteltava yhtä avoimesti kuin muu unionin lainsäädäntö. Julkisia kuulemisia ja konsultaatioita on lisättävä ja konsultaatioaikoja pidennettävä.
Lisätehoa finanssivalvontajärjestelmä ei kaipaa niinkään sääntelyyn vaan erityisesti valvontaan. Valvontakäytäntöjen yhtenäistäminen voisi helpottaa rajat ylittävää liiketoimintaa ja vähentää raportointi- ja muiden käytäntöjen päällekkäisyyttä. Kansalliset valvojat myös soveltavat sääntelyä ja ohjeistuksia eri tavoin. Onkin erinomainen asia, että komissio on asettamassa valvontaviranomaisten työn yhtenäisyyden yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi pääomamarkkinaunionin jatkotyössä.
Liian usein parlamentti ja neuvosto sysäävät vastuun kiistanalaisten kysymysten ratkomisesta valvojille. Lainsäätäjien tulisikin suhtautua vakavammin viranomaisille antamiensa mandaattien rajoihin. ESA-valvojien normin- ja ohjeenannon tulee pysyä annettujen toimivaltuuksien sisällä. Näin ei tällä hetkellä useinkaan ole.
Myös tuleva Brexit vaikuttaa keskusteluun finanssivalvonnasta, sillä pankkivalvoja EBA on siirrettävä pois Lontoosta. Tähän mennessä 19 kaupunkia on ilmoittanut kiinnostuksensa ottaa pankkivalvoja huomaansa. Kandidaateista Frankfurt näyttäisi käytäväkeskustelujen pohjalta vahvimmalta vaihtoehdolta.
Samassa yhteydessä keskustellaan siitä, pitäisikö EKP:n alla Frankfurtissa toimiva pankkiunionin yhteinen valvontamekanismi ja koko EU:n pankkimarkkinoita valvova EBA yhdistää. Samoin Frankfurtissa mahdollista on myös Suomen Finanssivalvonnan mallin mukaisesti yhdistää pankki- ja vakuutusvalvonta samaan viranomaiseen, sillä vakuutuksia ja lisäeläkejärjestelmiä valvova viranomainen EIOPA toimii jo kaupungissa. Vaihtoehto saattaa myös olla siirtyminen kahden erityyppisen valvojan järjestelmään, jossa EBA ja EIOPA yhdistettäisiin vakavaraisuusvalvojaksi ja Pariisissa toimivalle arvopaperimarkkinavalvoja ESMAlle jäisi nykyistä selvemmin markkina- ja kuluttajansuojavalvojan rooli.
Eurooppalaisten valvojien rahoitusmalli nousee myös isoksi asiaksi, eikä vähiten sen takia, että iso maksaja Iso-Britannia poistuu. Finanssisektori maksaa jo nykyisin kansallisten valvontaviranomaisten kautta eurooppalaisten valvojien kuluja. Tärkeää olisi, että jatkossakin valvojien toimintaa rahoitettaisiin EU-budjetista. Rahoitusjärjestelmän uudistaminen olisi hyvä myös sen kannalta, että parlamentilla olisi suorempi intressi ja legitimiteetti valvoa viranomaisia.
Sääntelyllä ja valvonnalla on merkitystä myös pohjoismaisten finanssimarkkinoiden kehittymisen kannalta. Finanssikonserni Nordean mahdollista uutta kotipaikkaa koskevassa keskustelussa Suomen etuna on pidetty nimenomaan kuulumista pankkiunioniin, joka takaa finanssitoimijoille vakaat ja ennustettavat olot kehittää toimintaansa. Mikäli koko EU-aluetta koskevan valvonnan ja pankkiunionivalvonnan raja hämärtyy, tämä vie osittain Suomen kilpailukykyä pankkiunionimaana. Toisaalta koko sisämarkkinoita koskeva yhtenäisempi valvonta lienee kaikkien yhteinen etu.
Piia-Noora Kauppi
Kirjoittaja on Finanssialan toimitusjohtaja.
