Iso-Britannia on aina ollut erilainen EU-jäsen. Sen mukaantulo eurooppalaiseen yhteistyöhön muistutti alusta lähtien uimaan menoa vähittäisen varpaiden kastelun avulla. Prosessi kesti lähes koko sodanjälkeisen ajan EFTA-vaiheineen yli kaksikymmentä vuotta. Briteille tarjottiin mahdollisuutta talousyhteisön jäseneksi alusta lähtien, mutta he eivät siihen lähteneet. ”Tiedämme, että kunnioitatte tosiasioita, ei hypoteeseja.” Jean Monnet´n viisas arvio brittien Eurooppa-ajattelusta kertoo paljon. Vasta kun Euroopan yhteisöstä tuli toimiva tosiasia, britit tulivat mukaan (ensimmäisen yrityksen tosin kaatoi de Gaullen brittikauna).
UK on ollut lojaali jäsen kaikessa, johon se on EU:ssa sitoutunut. Tämä koskee erityisesti sisämarkkinoita ja vapaakaupan edistämistä. Epämukavuusalueensa ja inhokkinsa se on ilmaissut aina selkeästi. Näitä ovat mm. yhteisvaluutta, sosiaali- ja työmarkkinapolitiikka, sisä- ja oikeusasiat sekä kaikkinainen visionäärinen poliittisen ulottuvuuden kehittäminen.
Suomelle ja muille pohjoismaille UK on ollut aina reilu ja luonteva kumppani sisämarkkinoiden ja kauppapolitiikan edistämisessä. Brittien EU-valmistelukoneisto on toiminut esimerkillisesti. Brexit muuttaa tilanteen myös EU-kumppaneiden osalta. Monessa asiassa ja tilanteessa britit ovat toimineet kärkijoukkona ja tuulenhalkojana. Nyt Suomi ja muut pohjoismaat – sekä monet muutkin markkinatalouden lipunkantajat - joutuvat ajamaan asioita omin voimin, ilman brittitukea.
Brexit vaikuttaa myös toiseen suuntaan. On ennakoitavissa, että brittien inhoamat asiat saavat vauhtia, kun niiden jarru poistuu. Tästä esimerkkinä ovat vaikkapa sosiaali- ja työmarkkina-asiat. Junckerin komissio panostaa näihin jo lähtökohtaisesti varsin paljon. Sosiaalisten oikeuksien eurooppalainen pilari on kärkihanke, jonka sisällön hahmottumista on odoteltu kuin kuuta nousevaa. Mitä tämä hanke konkreettisesti sisältääkään, selvää on, että tavoitteena on vahvistaa työmarkkina- ja sosiaaliasioiden painoarvoa osana talous- ja rahaliiton syventämistä.
Brittien poistuminen pelikentältä vaikuttaa myös suomalaiseen EU-edunvalvontaan työmarkkina- ja sosiaaliasioissa, niin työnantaja- kuin palkansaajapuolellakin. Näkemyseroja näissä kysymyksissä on jatkossakin, mutta tärkeää olisi nyt yhdessä pohtia, mikä merkitys työmarkkina- ja sosiaalipolitiikalla kaiken kaikkiaan on EU:n tulevassa toiminnassa ja erityisesti talouspolitiikan syventämisessä. Asia saa vauhtia, kun EU:n tulevaisuutta ryhdytään tosissaan pohtimaan EU:n 60-vuotisjuhlahumun myötä ensi kuussa komission valkoisen kirjan pohjalta.
Jean Monnet´n arvio briteistä ei näytä enää pitävän paikkaansa. Pääministeri Mayn visiot Iso-Britannian loistavasta globaalista tulevaisuudesta perustuvat enemmän hypoteeseihin kuin tosiasioihin.
Varatuomari Jukka Ahtela, Ahtela Consulting Oy
