Hallitus etsii kuumeisesti keinoja, joilla sen tavoittelema 72 % työllisyysaste voitaisiin saavuttaa. Paljon toiveita asetettiin kannustinloukkutyöryhmälle, joka julkaisi raporttinsa maaliskuussa. Löytyykö raportista lääkkeet loukkujen purkamiseksi?
Lyhyt vastaus on ”Ei”. Työryhmän raportista ei löydy ihmelääkkeitä kannustinloukkujen purkamiseen. Siinä on kuitenkin paljon hyödyllistä tietoa, jota hallituksen kannattaa puoliväliriihessään hyödyntää. Myös opposition kannattaa muistaa raportin opit omia vaihtoehtojaan varten. Alla on tiivistelmäni liitteineen 135-sivuisen raportin tärkeimmistä opeista ja arvioni siitä, mitkä esitetyistä toimista olisi mahdollista puoliväliriihessä toteuttaa.
Raportin tärkein oppi tiivistyy alla olevaan kuvioon. Se kuvaa, kuinka kannustinloukkujen purkaminen on tasapainottelua työnteon kannustimien, tuloerojen ja tasapainoisen budjetin kesken. Kannustinloukkuja voidaan purkaa sosiaaliturvaa leikkaamalla, joka kuitenkin kasvattaisi köyhyyttä ja tuloeroja. Toinen vaihtoehto kannustinloukkujen purkamiseen on kasvattaa pienituloisten palkansaajien tuloja esimerkiksi veronkevennyksillä, mutta tämä heikentäisi budjettitasapainoa. Kannustinloukkuihin ei siis ole ihmelääkkeitä olemassa ja tämä päätöksentekijöiden on hyvä muistaa.
Kannustinloukkutyöryhmä ei raportissaan suosittele yksittäisiä keinoja, vaan jaottelee käsittelemänsä toimet niihin, joita joko suositellaan tai ei suositella jatkoselvitettäväksi. Tämä näyttää olleen toimiva taktiikkaa. Monista muista raporteista poiketen poliitikot eivät nimittäin ole vielä tyrmänneet kannustinloukkutyöryhmän esityksiä.
Mitä ei kannata tehdä?
Suositukset siitä, mitä ei kannata tehdä ovat hyödyllisiä, jos niiden takia jätetään toteuttamatta tehottomia uudistuksia. Alla muutama esimerkki toimista, joita asiantuntijaryhmä ei suosittele toteutettavaksi:
- Ottaa käyttöön vuokrasääntelyä
- Korottaa yritysten arvonlisäverotuksen alarajaa (byrokratialla on merkittävämpi vaikutus)
- Tehdä muutoksia palkkatukeen (nykyuudistusten vaikutukset on syytä selvittää ennen lisämuutoksia)
- Keventää verotusta: verotus on poikkeuksellisen tehoton tapa poistaa kannustinloukkuja
- Työtulovähennystä tasaisesti korottamalla yhden työllisen ”hinta” on 83 000 €/työllinen
- Päivähoitomaksuja laskemalla hinta olisi 10 000 – 18 300 €/työllinen
- Ottaa käyttöön verotuksen lapsivähennystä – päivähoitomaksujen laskeminen on tehokkaampi toimi
Mitä kannattaa jatkoselvittää?
- Työttömyysturvan suojaosan korottamista yhdistettynä työttömyysturvan tason leikkaamiseen (huom. suojaosa ei poista kannustinloukkuja, vaan siirtää ne vain toiseen kohtaan)
- Päivähoitomaksujen laskemista: useita vaihtoehtoja, jotka ovat vieläpä melko realistisia kustannusten suhteen
- Asumistuen uudistamista joko leikkaamalla tasoa tai kasvattamalla työtulojen suojaosaa
- Lisäselvitykseen myös ministeri Tiilikaisen ehdotus neliöhintoihin perustuvista enimmäisasumismenoista
- Asumistuen leikkaaminen valuisi suurelta osin toimeentulotukeen, mikä heikentäisi työnteon kannustimia ja lisäisi pienituloisuutta
- Toimeentulotuen uudistamista asumiskustannusten suhteen: yhtenä vaihtoehtona on asumismenojen omavastuun palauttaminen + toimeentulotuen tason korottaminen
- Opiskelijoille muutos, jossa opintolaina laskettaisiin tuloksi yleisessä asumistuessa: leikkaa opiskelijoiden asumistukea ja lisää kannustimia nostaa opintolainaa
- Valtionosuuskriteerien muuttamista siten, että väestömäärän muutos otettaisiin mukaan kriteereihin: tuloja siirtyisi taantuvilta alueilta kasvaville kunnille
- Työllisyyskokeiluita tarvittaisiin lisää mm. byrokratialoukkujen vaikutuksista
- Perhevapaiden uudistamista kannattaa käsitellä kokonaisuutena: pienillä muutoksilla on vaikea saavuttaa merkittäviä muutoksia perhevapaiden käytössä ja äitien työllisyydessä
Mitä päätöksiä puoliväliriihessä syntyy?
Suomen Pankin tuoreen talousennusteen mukaan Suomen työllisyysaste vuonna 2019 on 70,2 %. Hallituksen 72 prosentin työllisyysastetavoite näyttäisi siten jäävän vajaa kaksi prosenttiyksikköä (~62 000 työllistä) vajaaksi.
Työllisyystavoitetta ei pelkästään kannustinloukkuja purkamalla saavuteta. Vaikka raportissa tarkastelluilla toimilla on positiivisia työllisyysvaikutuksia, pyörii yksittäisten toimien vaikutus muutamissa tuhansissa. Mitään mullistavia kannustinloukkureformeja ei siis puoliväliriihestä kannata odottaa. Päivähoitomaksujen alentaminen vaikuttaisi olevan selvitetyistä toimista poliittisesti ja taloudellisesti realistisin. Todennäköisesti suuri osa toimista mm. asumistuen ja perhevapaiden uudistamiseksi päätyy jatkoselvitysten jatkoselvityksiin.
Kannustinloukkujen purkaminen ja se, että ”työnteko olisi aina kannattavaa”, on ollut todennäköisesti kaikkien hallitusten tavoitteena 1990-luvulta lähtien. Kaikki hallitukset ovat tämän tavoitteen saavuttamisessa epäonnistuneet ja Sipilän hallitus näyttäisi liittyvän tähän joukkoon.
Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa kannustinloukkujen olemassaolo täytyy hyväksyä, jos sosiaaliturvan tasoa ei haluta leikata. Tämä on kannustinloukkutyöryhmän tärkein oppi ja sen poliitikot toivottavasti myös muistavat.
Olli Kärkkäinen
Kirjoittaja on yksityistalouden ekonomisti Nordeassa.
