Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin esitys liikenneverkon kehittämisestä käynnisti ymmärrettävästi kiivaan keskustelun liikenneverotuksesta.
Esityksessä auton hankinnan yhteydessä perittävä autovero poistuisi kokonaan ja myös auton käyttöaikana kerättävää ajoneuvoveroa alennettaisiin tuntuvasti. Jopa tähän asti yleensä kiristyvien verojen listalla nähtyä bensaveroakin vaihteeksi alennettaisiin.
Positiivista ministeriön ehdotuksissa on rohkea aloite autoveron poistamisesta. Tällä vaalikaudella hallitus on jo aiemmin päättänyt vuosittain alentaa autoveroa. Verotuksen asteittainen siirtäminen auton hankinnasta sen käyttöaikaan on pitkään noudatettu järkevä linja, jota on hyvä jatkaa edelleen.
Autoveron poistaminen kertaheitolla kokonaan on radikaali ajatus, joka synnyttäisi helposti kohtuuttomia tilanteita autonsa ennen muutosta hankkineille. Näin suuri muutos edellyttäisi mittavia siirtymäjärjestelyjä ja myös kompensaatioita väliinputoajiksi jääville.
* * *
Ennen kuohuviinipullojen avaamista kannattaa katsoa myös, millä kevenevät verot ministeriön ehdotuksissa korvattaisiin.
Liikenneverkkoa rahoitettaisiin jatkossa tienkäyttömaksuilla, joiden suuruudesta ei päätettäisi lailla, vaan ne määräisi perustettava uusi liikenneverkkoyhtiö. Se puolestaan toimisi monopoliasemassa ja normaalien budjettikehysten ulkopuolella.
Liikenneverkkoyhtiön hinnoittelulle asetettaisiin lainsäädännössä vain yleiset reunaehdot, joiden mukaan ”pääsääntönä olisi kustannussuuntautunut hinnoittelu, joka pitää sisällään kohtuullisen tuoton”.
Jokainen voi tykönään miettiä, mitä tällaisille maksuille jatkossa tapahtuu, jos koko operaation lähtökohtana on reilusti kasvavien menojen rahoittaminen tähänastiset budjettiraamit selvästi ylittäen. Tarpeiden ja kustannusten paisuessa liikenneverkkoyhtiö nostaisi maksujaan.
Nykyisin jo käytössä oleva ajoneuvovero on myös aikaan perustuva tienkäyttömaksu, mutta sen määrästä päätetään lailla ja varat menevät budjetin katteeksi, niin kuin muutkin valtion verot. Esitetyssä uudessa aikaan perustuvassa tienkäyttömaksussa olisikin uutta lähinnä nimi ja rahojen päätyminen budjetin ulkopuoliseen liikenneverkkoyhtiöön, joka myös päättäisi maksun tasosta.
Ministeriö on sentään onneksi luopunut esittämästä pakollista autojen paikannukseen perustuvaa kilometripohjaista tiemaksua, jota joissakin aiemmissa kaavailuissa väläyteltiin. Kilometriperusteinen tiemaksu kummittelee kuitenkin edelleen ”vapaaehtoisena” mahdollisuutena, joka voitaisiin ottaa käyttöön joskus tulevaisuudessa.
Polttoainevero on jo nyt käytössä oleva päästöperusteinen ”kilometrivero”, joten uuden kilometriperusteisen tiemaksun käyttöönotto olisi sen kanssa päällekkäistä ja perusteetonta autoilijoiden rahastamista.
* * *
Sektorikohtainen pyrkimys kiertää valtion budjettikehyksiä on yhtä ymmärrettävä kuin ongelmallinenkin.
Liikenneverkko ei ole myöskään ainoa kohde, jossa on tunnistettu mittava ja normaalit budjettiraamit ylittävä investointitarve. Samantapainen tilanne on ilmavoimien Hornetit korvaavien hävittäjien hankinta.
En ole vielä havainnut kenenkään esittävän erillisen hävittäjäyhtiön perustamista, mutta hävittäjien hankintaa rahoittava uusi puolustusvero on jo ideana mainittu – ja saman tien kiistetty.
Tienkäyttömaksun ja puolustusveron tapaisia korvamerkittyjä veroja ja maksuja ei kannattaisi alkaa tehtailla nykyisen Yle-veron jatkoksi.
Jos kaikki sektorit haluavat yksi kerrallaan eriytyä budjettiraamien ulkopuolelle paisuttamaan omilla veroilla omia erityisen tärkeitä menojaan, ei verotuksen ja julkisten menojen kokonaisuutta hallitse kohta enää kukaan.
Vaalikaudet ylittävien ja kansallisesti merkittävien investointihankkeiden toteuttamiseen on löydettävä muita parempia keinoja.
Teemu Lehtinen on Veronmaksajain Keskusliiton toimitusjohtaja
Kirjoitus ilmestyy Taloustaidossa 25.1.2017
