Väite nro 1
Erillisestä työhyvinvoinnista puhumisen voisi lopettaa, Ymmärtääkseni ihmisellä on vain yksi hyvinvoinnin kokemus. Kokemukseen vaikuttavat eri tilanteissa toki hyvin erilaiset asiat.
Yleispätevästi ajatellaan, että kun ihminen on vähintään kohtalaisessa fyysisessä kunnossa, hän voi antaa työpaikallaan paremman panoksen, työnantajansa hyväksi. Toki näinkin: hän sairastaa todennäköisesti vähemmän, mutta katsanto on auttamatta kapea.
Viimeaikaisista tulkinnoista ihmisen hyvinvointiin ja suorituskykyyn vaikuttavasta kokonaisuudesta minua puhuttelee edesmenneen Aki Hintsan luoma ajatuskehikko. Hän kuvaa ihmisen elämän kokemuksen pyöränä, jonka keskiössä on Core, jonka toteuttamiseen joko tuo tai josta vie energiaa niin liikunta, lepo, ravinto, henkinen tila, liikkuvuus ja yleinen terveys.
Tulkintani mukaan Coren voisi kuvata syvällisenä oivalluksena siitä, mikä juuri minulle on tärkeää. Näin työ ja sisäinen motivaatio linkittyvät Hintsan ”circle of life” ajatukseen: lataavatko työ ja työyhteisö ihmiselle energiaa vai purkavatko vain.
Väite nro 2
Vastuu perusterveen työssä käyvän ihmisen hyvinvoinnista on hänellä itsellään, työnantaja voi korkeintaan tukea ihmisen omia ponnistuksia. Väitän että työnantaja voi aidosti kiinnostumalla henkilöstönsä hyvinvoinnista myös oivalluttaa ihmisiä aktivoitumaan liikunta- tai kulttuuriharrastuksesta, voimaan paremmin ja ottamaan aktiivisemmin elämänsä omiin käsiinsä. Väitteeni tukena on satoja sielua läikäyttäviä kertomuksia edustamani yrityksen matkalta.
Silti, tarinat ovat aina erilaisia ja yksilöllisiä – ihmisen juuri siihen hetkeen ja elämäntilanteeseen liittyviä. Niinpä ainut ”one size fits all” -ratkaisu on rakentaa yritykseen kulttuuri, jossa työntekijät tulevat kohdatuiksi yksilöinä ja ymmärrys, että hyvin erilaiset asiat vaikuttavat suorituskykyyn ihmisen elinkaarella.
Hyvinvoinnistaan vastuuta ottava viisikymppinen voi olla työyhteisön tehokkain työntekijä, kun lapsiperheen huolet eivät enää paina. Mutta sielunmaisemaa saattaa tummentaa huoli vanhenevista vanhemmista, usein satojen kilometrien päässä. Fiksu työnantaja hahmottaa tämän ja saattaa ehkä auttaa taloudellisesti huolen keventämisessä.
Väite nro 3
Väitän, että liki jokainen työpaikka on enimmäkseen todella kaukana siitä potentiaalista, jonka muodostavat yhteen laskettuna kaikkien työntekijöiden paras
potentiaali.
Tämä on ehkä ilmaistu vaikeasti, mutta ajatellaanpa sellainen ohi kiitävä hetki, jolloin työyhteisön jäsenet tuntisivat olevansa parhaimmillaan ja haluaisivat kohdentaa tämän energian juuri yhteisen tavoitteen saavuttamiseen. Tämä on tietysti ihana illuusio, eikä kukaan voi elää tai työskennellä jatkuvassa flow-tilassa.
Silti jaksan uskoa, että jos yksilö voi saavuttaa flow-tilan, niin miksei myös ryhmä ihmisiä tai kokonainen yritys, ja vielä yhtä aikaa.
Hyvinvoinnin ja motivaation yhdistävä kaavaa on siis N=1. Tarkoitan ymmärrystä siitä, että ihminen on yksilö ja motivaatioon vaikuttavat tekijät elävät suhteessa aikaan ja elämäntilanteeseen. Kuulostaa varmasti monen esimiehen korviin liki mahdottomalta haasteelta. Kyllä, ja siksi myös niin pohjattoman mielenkiintoiselta.
Tommi Rytkönen
Kirjoittaja on Smartumin toimitusjohtaja.
