Viime aikojen taloustilastojen osoittamat nousupiikit ovat herättäneet odotuksia maailmantalouden elpymisestä.
Vuoden 2008 jälkeen on nähty kaksi minisykliä, joiden suhdannehuiput ajoittuivat loppuvuoteen 2010 ja vuoteen 2014. Molemmat kasvuspurtit herättivät odotuksia elpymisestä, jolloin olisi ollut mahdollista vähentää keskuspankkien harjoittamaa elvytystä. Nykyisen kasvuspurtin rinnalla elätellään myös toivetta, että Yhdysvaltain ekspansiivisempi finanssipolitiikka pitkittäisi ja vahvistaisi nykyistä kysynnän kasvuperiodia.
Nämä elvytysodotukset näyttävät kuitenkin heikentyvän päivä päivältä.
Finanssikriisin jälkeen maailmantalouden kasvu on spurteista huolimatta tuottanut pettymyksiä. Meneillään olevan kasvun vahvistumisperiodin taustalta löytyy yhdenmukaisuutta kahden aikaisemman spurtin kanssa. On erotettavissa kolme tekijää, joilla on ollut ratkaiseva merkitys kasvun vauhdittumiselle.
1. Keskuspankkielvytys kehittyneissä talouksissa
Kun rahapolitiikan keskeiset korot ovat jumiutuneet nollan tuntumaan, on keskuspankin taseen käytöstä tullut rahapolitiikan väline.
Määräelvytyksessä on kyse joukkovelkakirjojen ostamisesta keskuspankkirahalla. On hyvä huomioida, että G3-maiden keskuspankkien taseen kasvuvauhti on kuitenkin poikennut yli ajan, ja kuten vuosien 2010 ja 2014 kasvuperiodeissa, on nykyinenkin taloustilastojen vahvistuminen osittain seurausta G3-maiden harjoittamasta määräelvytyksestä.
Näyttää myös siltä, että matalammat korot ovat tukeneet kokonaiskysyntää jokaisen kolmen kasvuperiodin aikana.
2. Kiinan talouspolitiikka.
Kiinan viranomaisten ensisijainen painopiste on tukea kestävää ja vähemmän viennistä riippuvaista kasvua. Talouden ylikuumentuminen tai taantumaan vajoaminen täytyy samalla kuitenkin estää. Kiinassa rahapolitiikka vaikuttaa reaalitalouteen erityisesti kiinteistömarkkinoiden kautta. Elvyttävä rahapolitiikka nostaa asuntojen hintoja ja kiihdyttää niin rakentamista kuin teollisuustuotantoa. Korkojen rooli on siten keskeinen Kiinan suhdannesyklin ohjaamisessa.
3. Raaka-ainemarkkinoiden, erityisesti öljyn hinnan nousu
Myös globaali raaka-ainesykli on varsin vahvasti linkattu Kiinaan, sillä Kiinan suhdanteen piristyminen vauhdittaa raaka-ainekysyntää.
Raaka-ainetuottajien kannattavuuden ja voittojen vahvistuminen leviää globaaliin teollisuuteen laajemminkin. Kun viranomaiset pelkäävät kiinteistömarkkinoiden ylikuumenneen, rahapolitiikan viritys muuttuu kiristäväksi. Rahapolitiikan kiristyessä voi historian perusteella ennustaa Kiinan asuntomarkkinoiden hiipuvan vielä vuoden 2017 aikana.
Öljyn hinnasta on puolestaan tullut entistä merkittävämpi tekijä öljyä itsekin tuottavan USA:n suhdanteelle. Öljyn hinnan lasku vuoden 2015 alussa johti tuotannon ja investointien supistumiseen öljytoimialalla. Sillä oli negatiiviset kerrannaisvaikutukset laajemminkin USA:n talouteen. Vastaavasti hinnan nousu vuoden 2016 lopulla tukee nyt USA:n öljyn tuotantoa ja talouskasvua
Vuosien 2010 ja 2014 minisyklien huippujen jälkeen nähtiin, miten globaalien kasvuajureiden vaikutus hiipui. Siksi takaraivossa jyskyttääkin pelko siitä, että globaali noususuhdanne on asteittain lähestymässä käännepistettään.
Edellisvuoden lopussa osakemarkkinat hinnoittelivat vahvistuneen globaalin kasvunäkymän osakekursseihin heti, kun poliittiset riskit väistyivät. Onko viimeaikojen sahaus osakekursseissa loppujen lopuksi merkki siitä, ettei markkinoilla juuri odoteta kokonaistuotannon kasvun kiihtyvän nykyisestä?
Tiina Helenius
Kirjoittaja on Handelsbankenin pääekonomisti.
