Brexitin voitto ja Donald Trumpin kannatus ovat oireita taudista, jota pitäisi osata hoitaa. Keskiluokkaa ahdistaa, ja se on todellinen maailmanlaajuinen ilmiö.
Liian monesta maailman asukkaasta näyttää nyt siltä, että hyödyn talouden verkottumisesta korjaavat jotkut muut, kun taas itselle jää vain epävarmuus tulevaisuudesta ja hiipuva hyvinvointi.
Maailma oirehtii pahoin, mutta se ei kuitenkaan ole sulkeutumassa jatkossakaan.
Vaikka uutiset kertovat usein ristiriidoista, kriiseistä ja sodista, jatkuu talouksien vääjäämätön verkottuminen ja yhteen kietoutuminen miljoonin säikein. Globalisaatio ja tekninen kehitys hitsaavat jatkossakin maailman kansoja toisiinsa kiinni.
Globalisoituva talous voi siis hyvinkin olla yksi keskiluokan maailmanlaajuisen ahdistuksen juurisyy, mutta vaiva ei kuitenkaan tule asianmukaisesti hoidetutuksi eristäytymällä ja kauppasotia käymällä.
Brexit ja Donald Trumpin tähänastinen toiminta ovat tässä suhteessa myös hyviä varoittavia esimerkkejä. Brexit ohjaa jäljelle jääviä unionimaita yhteisrintamaan ja lähemmäs toisiaan. Jos Donald Trump irtisanoutuu Pariisin ilmastosopimuksesta, helpottaa se kaikkien muiden 168 maan päätöstä jatkaa.
Yhden pelurin muuttuminen yhteistyökyvyttömäksi saa muut näkemään yhteistyön edut entistä selvemmin. Samalla yhteistyökykyiset saavat lisää pelitilaa. Se yksi kaikille muille rähjäävä pelaaja pärjää usein huonosti, kun loppupeli koittaa.
* * *
Jotain muuta kuin muille kiukuttelu ja sulkeutuminen täytyisi siis keksiä, varsinkin Suomen kaltaisessa pienessä ja maailman verkottumisesta erityisen riippuvaisessa maassa.
Meillä on tässä myös mahdollisuuksia. Globalisaatiohan ei tosiasiassa ole keskittymistä, vaan hajautumista. Globalisoituneessa maailmassa mikään ei enää ole keskellä.
Toimintojen sijainnin ratkaisee entistä yksiselitteisemmin kilpailukyky. Yritys sijoittaa toimintojaan sinne, missä sen on hyvä olla. Olennaista on esimerkiksi osaavan työvoiman saatavuus, toimintaympäristön vakaus ja turvallisuus, yhteiskunnan yleinen toimivuus, tietoliikenneyhteydet, tavalliset liikenneyhteydet – ja tietysti verotus.
Yhä enemmän käy niin, että osaamiseen perustuva toiminta sijoittuu sinne, missä osaavat ihmiset ylipäätään haluavat asua.
* * *
Suomen pärjäämiseksi kriisien täyttämässä, mutta vääjäämättä globalisoituvassa maailmassa ehdotan – kolmen löytökissan omistajana – mallin ottamista kissoista.
Kissa pärjää maailmassa olemalla notkea, yhteistyökykyinen ja itsenäinen.
Notkeus on jäykkyyden vastakohta. Kissa ei ymmärrä paljonkaan hierarkioiden päälle, eikä niistä piittaa. Se tekee periaatteessa juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu.
Yhteistyökykyinen kissa kuitenkin on. Kaikesta itseriittoisuudestaan huolimatta kissa oivaltaa hyvin, että se ei tule toimeen ilman muita. Siis hyvissä väleissä muiden kanssa kannattaa olla, mutta omanarvontuntoisesti ja nöyristelemättä.
Kissa on itsenäinen, mutta ei muita dominoimaan pyrkivä öykkäri. Se jättää muillekin tilaa.
Lyhyesti sanottuna kissan asenne ja tavat ovat mainioita menestysominaisuuksia globalisoituvassa nykymaailmassa.
En minä ole ollenkaan pessimistinen lähtökohtiemme suhteen. Suomi on minusta jo valmiiksi varsin kissamainen, esimerkiksi moniin Euroopan unionin kumppaneihimme verrattuna. Kun olemme pieni, on meidän paljon helpompi olla ketterä.
Teemu Lehtinen
Kirjoittaja on Veronmaksajain Keskusliiton toimitusjohtaja.
Kirjoitus ilmestyy Taloustaidossa 7.12.2017.
