Lupasin kesäkuussa, vielä hyvässä työvireessä kirjoittaa Taloustaidon ensimmäisen blogini ennen lomien päättymistä. Ajattelin, että helppo homma, ideoita oli yllin kyllin. Kirjoittaisinko työmarkkinoista, taloudesta, eläkkeistä vai Trumpista?
Nyt kun olen lilluttanut varpaitani laiturilta hiljalleen lämmenneessä järvessä ja päässyt kunnolla kesän makuun, olen huomannut, että aiheideani saattoivat olla ihan hyviä, mutta ne ovat liian raskaita kesähelteillä kirjoitettavaksi.
Edessä on ollut valkoinen paperi, mutta se on saanut olla tyhjänä, kun kunnollista, vähän kevyempää ideaa ei ole löytynyt. Sitten, lauantaina 29.7. löytyi pelastus. Sain katsottua loppuun dokumentin Motörheadin Lemmystä ja ideanpoikanen blogin teemasta syntyi.
Rankka elämä, mutta ammattilaisasenteella
Ensinnäkin on todettava, että Lemmy (Greg Oliverin ja Wes Orshoskin dokumentti vuodelta 2010) tekee vaikutuksen suoruudellaan ja on oikein viihdyttävää katsottavaa, vaikkei Motörhead-fani olisikaan. Siinä ei mitenkään ylitsevuotavasti rakenneta Lemmyn yläpuolelle sädekehää vaan se antaa suht realistisen oloisen kuvan rock-ikonin elämästä. Lemmy soittaa rockia, välittää huumeita ja käyttää erilaisia aineita rekkalasteittain. Ikätovereita siirtyi manan majoille kovaa tahtia, mutta Lemmy vain porskutti eteenpäin.
Ehkä pysäyttävin hetki koetaan elokuvan loppupuolella, kun selvästi tympiintynyt toimittaja haastattelee Lemmyä. Lemmy ei anna toimittajan asenteen juurikaan häiritä, vaan vetää haastattelun rutiinilla ja ammattitaidolla läpi. Samalla mies rakentaa ja vahvistaa sekä Lemmy- että Motörhead-brändiä. Ohessa muutama haastattelun avainkohta.
Toimittaja: ”Olet ollut 30 vuotta rocksirkuksessa. Miten kuvailisit tätä kaikkea?”
Lemmy: ”Hallittua hulluutta.”
Toimittaja: ”Onko vieläkin hauskaa soittaa ja kiertää maailmaa?”
Lemmy: ”Tämä on hienoa työtä, suosittelen kaikille.”
Toimittaja: ”Mistä asiasta olet urallasi ylpeä?”
Lemmy: ”Eloonjäämisestä. Vuosi vuodelta olen siitä yhä ylpeämpi. Olemme todistaneet, ettemme ole se roskabändi, joksi meitä haukuttiin. Jokainen lisävuosi todistaa sen yhä paremmin.”
Mitä on menestyminen?
Liike-elämän ja taidemaailman monet menestystarinat ovat lähteneet pienestä liikkeelle, joskus jopa sattumalla on voinut olla iso osa asian liikkeelle lähtemisessä. Kun alkuinnostus on ohi ja arki alkaa, tarvitaankin sitten jo ammattitaidon lisäksi tahdonvoimaa ja sitkeyttä. Kun vaikeita hetkiä tulee, mitataan sitä, onko yrityksellä tai hankkeella pidempää tulevaisuutta.
Lemmy (syntynyt 24.12.1945), oikealta nimeltään Ian Fraser Kilmister, jaksoi pitää Motörhead-bändinsä elossa kovassa rock-bisneksessä vuodet 1975-2015, kunnes mies kirjaimellisesti kaatui saappaat jalassa (kuoli 28.12.2015). Suomessakin Lemmy esiintyi yli 30 kertaa, viimeisen kerran muutamia viikkoja ennen kuolemaansa itsenäisyyspäivänä 2015.
Ilman osaamista ja tiukkaa ammattimiehen asennetta bändin ja varmaan myös miehen ura olisi päättynyt jo paljon aikaisemmin. Lemmyn ja Motörheadin musiikki ei ole mitään innovatiivista tajunnanräjäyttelyä vaan enemmänkin kuin Jäppisen saha, joka pukkaa samaa kakkosnelosta vuodesta toiseen.
Voi kuvitella, että Lemmystäkin on homma välillä maistunut puulta, mutta sitkeästi mies vain jaksoi painaa visiollaan eteenpäin. Parhaiten ehkä Lemmyn ajattelun tiivistää haastattelun loppupuolen vastaus.
Toimittaja: ”Miksi jatkat?”
Lemmy: ”Nuorena unelmoin jostakin. Unelmani toteutui. Miksi lopettaisin?”
Markku Salomaa
Kirjoittaja on Kevan johtava asiantuntija.
