Riihimäellä on noin 30 000 asukasta. Asuinpaikkana se on melko tavallinen: eteläsuomalainen rauhallinen ja viihtyisä pikkukaupunki, mutta luku 30 000 itsessään on merkittävä.
Noin riihimäellinen ihmisiä – 30 000 suomalaista – sairastuu syöpään vuosittain1. Suuri osa sairastuneista paranee olemassaolevien hoitojen ansiosta, mutta kolmasosalle syöpäpotilaista ei tällä hetkellä löydy sopivaa hoitoa.
Sattumaa tai ei, juuri toisen riihimäellisen verran suomalaisia osallistui vapaaehtoisena kliinisiin lääketutkimuksiin vuonna 20132. Se on valtava määrä – noin puoli prosenttia kaikista suomalaisista.
Meillä lääketutkimuksiin suhtaudutaan varsin positiivisesti. Onneksi, sillä ilman noita kymmeniä tuhansia halukkaita vapaaehtoisia ei uusia hoitomuotoja olisi olemassa, eikä markkinoille saataisi esimerkiksi uusia tehokkaita syöpälääkkeitä, joita ilman monien syöpäpotilaiden ennuste olisi dramaattisesti huonompi kuin nykyään.
Uudet lääkkeet ja tehokkaat hoitomuodot potilaille
Kliinisissä lääketutkimuksissa selvitetään tutkimuslääkkeiden vaikutusta, tehokkuutta ja turvallisuutta potilailla sen jälkeen, kun uusi lääkevalmiste on ensin osoittautunut turvalliseksi prekliniisissä kokeissa
Osallistumalla kliiniseen lääketutkimukseen esimerkiksi harvinaista syöpää sairastava potilas voi saada käyttöönsä uusimpiin lääketieteellisiin innovaatioihin perustuvan lääkevalmisteen, jota Suomesta ei vielä muuten ole saatavilla.
Merkittävä taloudellinen panostus lääkeyrityksiltä
Kliiniset tutkimukset ovat myös lääkeyritysten merkittävä investointi Suomeen. Tällä hetkellä lääkeyritykset tukevat suomalaisen terveydenhuollon kehitystä yhteensä noin 200 miljoonalla eurolla vuodessa3. Suurin osa tästä summasta tulee kliinisistä lääketutkimuksista. Ei ole vähäpätöinen asia, että lääkeyritykset esimerkiksi kustantavat tutkimuksissa käytettävät lääkkeet. Kyseessä on valtava panostus vuosittain suomalaiseen terveydenhuoltoon.
Uusin tutkimustieto ja osaaminen hoitohenkilökunnalle
Suomalaiset ovat kenties terveempiä kuin koskaan aikaisemmin ja terveydenhuoltomme taso on maailman ja EU:n kärkikastissa4. Pystymme nykyään ehkäisemään, lieventämään tai parantamaan suuren osan kaikista niistä sairauksista ja oireista, jotka aikaisemmin alensivat potilaiden elämänlaatua ja toimintakykyä ja pahimmillaan saattoivat johtaa ennenaikaiseen kuolemaan.
Uusien lääkkeiden tarve ei ole silti hävinnyt mihinkään, sillä moni sairaus on edelleen vailla hoitoa. Uuden tutkimuslääkkeen vaikutus yksittäisen potilaan ennusteeseen, elämänlaatuun ja toimintakykyyn voi olla hyvin merkittävä. Uudet innovaatiot mahdollistavat usein myös potilaalle entistä helpompia hoitomuotoja, kuten avohoidossa toteutettavia hoitoja.
Sen lisäksi kliiniset lääketutkimukset tuovat uusimman tiedon ja osaamisen tutkimukseen osallistuvan terveydenhuollon hoitohenkilökunnan ulottuville ja tärkeäksi osaksi lääkärien ja hoitajien kliinistä työtä.
Pitkällä tähtäimellä uudet lääkkeet ja hoitomuodot siis sekä lisäävät yksilön hyvinvointia, terveyttä ja elämänlaatua että myös vähentävät yhteiskunnan kuluja edistämällä työ- ja toimintakykyä. Yksittäisen potilaan lisäksi uusista hoitomuodoista ja lääkkeistä hyötyy koko suomalainen terveydenhoitojärjestelmä.
Tutkimusympäristön houkuttelevuuteen on panostettava
Yhden uuden lääkkeen tai hoitomuodon markkinoille tuloa edeltää aina laaja, jopa 10–15 vuoden pituinen tutkimus- ja tuotekehitystyö, joka jatkuu vielä senkin jälkeen, kun lääkevalmisteelle myönnetään myyntilupa. Vain murto-osa kaikista tutkituista lääkeaineista päätyy lopulta kliinisiin tutkimuksiin ja potilaan käyttöön asti.
Suomi on pitkään ollut varsin houkutteleva tutkimusympäristö muun muassa tutkimusmyönteisen ilmapiirin sekä pitkälle kehittyneen ja laadukkaan terveydenhuollon ansiosta.
Suomalaisen tutkimusympäristön houkuttelevuus on tärkeää tulevaisuuden investointien kannalta. Houkuttelevuuteen vaikuttavat muun muassa lupaprosessien sujuvuus sekä tiedeyhteisön, terveydenhuollon ja yritysten välisen yhteistyön helppous, mutta myöskin se, miten hyvät mahdollisuudet lääkäreillä ja hoitajilla on käytännössä osallistua lääketutkimusten tekemiseen. Ilman heitä kun ei yksikään tutkimus toteudu.
Terveydenhuollon tiukentunut kulukuri on ohjannut lääkäreiden ja hoitajien työaikaa tiukasti potilastyöhön, jolloin mahdollisuudet kliinisen lääketutkimuksen tekemiseen ovat vähentyneet. Haasteita tutkimuksen laadukkaalle etenemiselle aiheuttaa erityisesti krooninen pula tutkimushoitajista. On tärkeää varmistaa, että hoitohenkilökunnalla on jatkossa aikaa, intoa ja mahdollisuuksia osallistua terveydenhuollolle elintärkeisiin lääketutkimuksiin. Tämä on tärkeä muistaa esimerkiksi tulevia SOTE-rakenteita suunniteltaessa.
Terveysala on maailmanlaajuisesti yksi nopeimmin kasvia toimialoja. Hallituksen Terveysalan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kasvustrategiassa todetaan, että Suomessa on potentiaalia terveydenhoidon tutkimuksen kärkimaaksi. Tätä potentiaalia ei kannata jättää käyttämättä – ja kukapa sitäpaitsi ei haluaisi olla kehityksen aallonharjalla, kun kyse on viime kädessä meidän jokaisen omasta hyvinvoinnista?
Lähteet:
2. Lääketietokeskus,
3. Lääketeollisuus ry. Lääketeollisuus ry:n suhdannekatsaus 2017.
4. OECD. Health at a Glance 2017.
Kati Nyman
Kirjoittaja on biolääkeyhtiö AbbVien yhteiskuntasuhdejohtaja.
