Työ- ja elinkeinoministeriöstä kuuluu kummia! Siellä kaavaillaan kilpailulakiin merkittäviä yrityskauppavalvontaan liittyviä tiukennuksia. Pyrkimyksenä on hillitä ostohalukkuutta sote-toimialalla alan keskittymisen pelossa.
Tämä siitäkin huolimatta, että tilastot kertovat yritysten määrän kasvusta, ei vähenemisestä.
”Eduskunnassa käsittelyssä olevan lakiesityksen mukaan lähes kaikki sote-alan yrityskaupat tulisivat kilpailu- ja kuluttajavirasto KKV:n ilmoitusmenettelyn piiriin. ”
Ilmoittamisvelvollisuus koskisi kaikkia yrityskauppoja, joissa yksikin kaupan osapuoli on merkitty sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajista pidettävään rekisteriin liikevaihdon suuruudesta riippumatta. Vain alle viisi ammattihenkilöä työllistävät jäisivät ulkopuolelle.
KKV:lle annettavaa sote-yrityskaupan selvitysaikaa ehdotetaan pidennettäväksi 30 päivästä 45 työpäivään. Ja tämän jälkeen tuleva mahdollinen KKV:n selvitysprosessi voi kestää viikkoja tai jopa kuukausia.
”Eihän tässä ole päätä eikä häntää!”
Jo esityksessä todetaan, että taloudellinen toimeliaisuus ja yrityskaupat vähenisivät. Lisäksi esitys puuttuu perustuslain takaamiin perusoikeuksiin, kuten omaisuudensuojaan ja elinkeinonharjoittamisen vapauteen.
Syytä viranomaisen puuttumiseen ei ole?
Mikä Sipilän hallituksen on saanut takajaloilleen? Miksi maan hallitus haluaa rajoittaa omistajavaihdoksia? Yrityskaupoilla haetaan tehokkaampia tuotantotapoja ja -rakenteita toimialalla, jossa jo nyt on ylen määrin erilaista sääntelyä.
Sote-alan yrityskauppoja on tehty vuodesta 2006 lähtien. Niitä on toteutunut tähän mennessä noin 400–500 kappaletta. Suuri osa kaupoista kohdistuu pieniin paikallisiin, yrittäjävetoisiin toimijoihin. Myyntitarve voi johtua esimerkiksi yrittäjän halusta päästä eläkkeelle tilanteessa, jossa jatkajaa toiminnalle ei ole.
”Tilastotietojen pohjalta on hyvin vaikea ymmärtää keskustelua sote-toimialan keskittymisestä.”
Yritysten lukumäärät vuosina 2007–2015 ovat kasvaneet kaikissa kokoluokissa.
Esitys estäisi pieniä ja keskisuuria yrityksiä yhdistämästä halutessaan voimavarojaan kasvun aikaansaamiseksi. Sotessa palveluntuottajia velvoittava sääntely asettaa jo nyt reunaehtoja sille, millaisin rakentein ja minkä kokoisten yritysten toimesta palvelua on järkevää tuottaa.
”Yrittäjälle elämäntyön myyminen voi olla kova paikka. ”
Jatkajaa ei ehkä perheestä tai muusta lähipiiristä löydy. Palveluilla on kuitenkin alueella kysyntää. Toimivaa yritystoimintaa ei kannata lakkauttaa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää siis myydä.
Onneksi näille yrityksille on ostajia vielä riittänyt. Kolikon toinen puoli on, että ostajia kiinnostavien kohteiden määrä ei ole enää suuri.
Markkinoilla pärjäämisen taas ratkaisee asiakkaiden halu käyttää yrityksen palveluita, ei yrityksen koko.
Jatkossakin sote-yrittäjillä pitäisi säilyä valinnanvapaus päättää, myyvätkö yrityksensä, kenelle myyvät ja milloin myyvät. Ilman viranomaisapua.
Ulla-Maija Rajakangas
Kirjoittaja on Hyvinvointialan liiton toimitusjohtaja.
