Kun aloitin työelämän nuorena ekonomistina vuonna 1988, maailma oli yksinkertainen. Erilaisesta tuotannosta syntyi bruttokansantuote, josta osa kulutettiin kotimaassa ja osa vietiin. Vientituloja vastaan tavaraa ja palveluja myös tuotiin, mutta monella alalla tuontia säännösteltiin. Kaupoissa ei myyty ranskalaisia juustoja. Samat naamat olivat politiikassa vuodesta toiseen. Jotkut ovat edelleen.
1990-luvulla moni asia muuttui, pääosin markkinavoimien ajamana, mutta myös poliittisin päätöksin. Suomi ajettiin polvilleen ja kauheaan lamaan, ja siitä Euroopan unionin jäseneksi. Poliitikot tekivät isoja ja vaikeita päätöksiä – osin markkinavoimien pakottama, mutta kuitenkin.
Olemme viime vuosina sekä Suomessa että muualla länsimaissa siirtyneet kohti maailmaa, joka on monimutkainen. En tarkoita tällä vain maiden välisten tavara-, palvelu- työvoima- ja pääomavirtojen valtavaa kasvua, vaan myös paljon muuta. Ekonomistin maailma käsitteineen on ennallaan, mutta sen päällä pyörii monituhatkertainen rahoitusmarkkinoiden verkosto, jota pyörittävät kovien faktojen lisäksi paljolti myös psykologia, algoritmit ja nopeatempoinen kikkailu.
Poliitikot lähes kaikkialla maailmassa ovat populismin armoilla ja vaaleissa voi käydä miten vain. Kaikenlaiseen muutokseen on aina suhtauduttu negatiivisesti, ja kun tähän nykypäivänä yhdistetään nopeista otsikoista elävä media, nimettömänä huuteleva some ja pikkuisen kokematon poliitikko, ei mikään asia etene. Surullisimpia ovat tapaukset, jossa jonkin asian vastustaja ei ole yhtään kärryillä siitä, mitä oikeastaan vastustaa. Yhtä surullisia ovat tapaukset, jossa hyvä muutosehdotus kaatuu siihen, että se esitetään kokemattomuuttaan ”väärin”. Kauhuskenaariossa sekä valtaan pyrkivät että heitä äänestävät ovat faktoista pihalla kuin lumiukot.
Politiikkaan halutaan ihmisiä politiikan ulkopuolelta, mutta kun he eivät käyttäydy kuin poliitikot, on EI! -huuto kova ja soppa valmis. USA:ssa Donald Trump aiheuttaa nyt huolta sekä maan sisällä että sen ulkopuolella ja ihan syystä, sillä hänen valtaoikeutensa ovat joiltakin osin merkittävät. Italiassa valtaan pyrkii koomikko. Ranskassa vanhoilla teollisuuspaikkakunnilla äänestäjiä siirtyy pikavauhtia vasemmistosta äärioikeistoon ja Hollannissa ainakin vaa’ankieliasemaan noussee vahvasti EU-vastainen puolue. Yllättäen Kiina on tuntunut viime ajat parhaiten ennustettavalta ja vakaalta. Voi myös olla että Kiinan rooli maailmanpolitiikan areenoilla vahvistuu.
Olisi hienoa pystyä sanomaan, mitä Trumpista seuraa. Pitääkö dollaria ostaa vai myydä? Miten paljon globaali turvallisuuspoliittinen tilanne on heikentynyt? Jatkaako Trump tukeaan euroa hajottaville voimille? Kestääkö Kiinan pinna USA:n uhoa? Mitä tapahtuu, kun Trump ja Putin tapaavat? USA:ta on pidetty demokratian kehtona ja hiljalleen aletaan nähdä, millaisia vastavoimia Trumpin pikapäätöksille syntyy. Trumpin talouspolittinen agenda voi olla sijoittajien näkökulmasta hyvä, ellei siihen liity protektionismin selkeää lisäämistä.
Edessä on erittäin mielenkiintoinen kevät, vuosi ja vuosikymmen.
Kirsi Hokka on johtaja eQ Varainhoito Oy:ssä
