Useimmat viime aikojen verokeskusteluun osallistuneet ovat oppineet erottamaan puheessaan veropetoksen eli lainvastaisen toiminnan verosuunnittelusta, joka on lainmukaista toimintaa. Tämä jaottelu ei tunnu yhteiskunnassa enää riittävän. Erityisesti suurilta yrityksiltä edellytetään toiminnan lainmukaisuuden lisäksi moraalia.
Moraalisesti oikein toimiminen on yrityksille vaikeampaa kuin lainmukainen toiminta, koska moraalisääntöjä ei ole kirjoitettu ja koottu yhteen kuten verolakeja. Moraalinormeja luodaan Twitter-keskusteluissa ja iltapäivälehtien lööpeissä. Keskustelulle ovat tyypillisiä suuret otsikot, karkeat yleistykset ja heikko perehtyminen itse asiaan.
Moraaliin sekoittuu myös maaotteluhenkeä. Voittojen siirtäminen ulkomaille on väärin, mutta voittojen näyttäminen Suomessa osoittaa suoraselkäisyyttä.
***
Yrityksen veroista kilpailevat kaikki maat, joissa yrityksellä on jotakin taloudellista toimintaa. Myös EU:n sisällä valtioiden keskinäinen kisa yrityksistä ja niiden voitoista on kiivasta. Yksi maa tarjoaa edullisen nimellisen verokannan, toinen taas kohdennettuja kevennyksiä muutoin ulkomailla toimiville yrityksille.
Jokaisen valtion into tulkita asioita omaksi edukseen ajaa kansainvälisesti toimivat yritykset vaikeaan tilanteeseen. Keskustelussa on liian vähälle jäänyt se, että kansainvälinen yritys joutuu käyttämään aikaa ja rahaa tunnistaakseen liiketoimiinsa liittyvät veroriskit.
***
Esimerkiksi oikean hinnan määrittäminen puolivalmisteiden siirtyessä samassa konsernissa maasta toiseen työllistää sekä yhtiön omaa väkeä että selvitystyöhön palkattuja konsultteja. Kun yhtiö suunnittelee hilavitkuttimen Suomessa, valmistaa sen Ruotsissa ja myy lopputuotteen saksalaisille kuluttajille, pitäisi yrityksen pystyä jakamaan kustannukset ja voitot oikein.
Jos suomalainen yhtiö veloittaa ruotsalaiselta yhtiöltä liian vähän suunnittelusta, iskee Konserniverokeskuksen siirtohinnoitteluyksikkö yhtiön kimppuun ja verottaa väitetyn alihinnoittelun. Ruotsalaisten ja saksalaisten tulisi sitten hyväksyä, että kokonaispotista meneekin suurempi osa Suomeen. Kuten arvata saattaa, se ei ole ihan ilmoitusasia.
***
Periaatteessa valtioiden viranomaisten pitäisi kaksoisverotustilanteissa sopia keskenään kumpi verottaa. Sopimusmenettely toimii huonosti. Se on hidas ja kallis, eikä yritys itse ole mitenkään neuvotteluissa mukana. Pakkosovintoa ei ole kuin EU-valtioiden välillä eikä sekään koske kaikkia asioita.
Voidaan hyvin kysyä, kenen moraali on verokilpailussa pettänyt? Onko vika houkuttelevia verosäännöksiä tekevien lainsäätäjien vai näitä lakeja hyödyntävien yritysten? Taitaa tässäkin olla syytä sekä sysissä että sepissä.
***
OECD ja EU tekevät arvokasta työtä verotuksen oikeudenmukaisemman jakautumisen edistämiseksi. Keinoina ovat epäasiallisten veroetujen karsinta ja yritysten raportointivelvollisuuksien lisääminen. Tuntuu tosin siltä, että yritysten velvollisuuksia on paljon helpompi lisätä kuin karsia valtioiden itsekkäitä verokannustimia.
Kansainvälisessä verotuksessa tulisi yhtä innokkaasti poistaa kaksinkertaista verotusta kuin kaksinkertaista verottomuuttakin. Toivon, että Suomen edustajat, poliitikot ja virkamiehet osaavat puolustaa myös veronmaksajan oikeuksia veroasioista maailmalla sovittaessa.
Vesa Korpela
Kirjoittaja on lakiasiain johtaja Veronmaksajain Keskusliitossa.
Kirjoitus ilmestyi Taloustaidossa 7.12.2017.
