Ovatko sijoitusmarkkinat lipumassa kohti totuuden jälkeistä aikaa? Koko viime vuoden ajan sijoittajien mieltä painoi eri kansanäänestyksiin liittynyt poliittisten riskien uhka, eikä tuo painajainen ole vieläkään väistynyt.
Populismin nousu sai sijoittajat pelkäämään osakemarkkinoiden romahdusta Britannian EU-kansanäänestyksen, Yhdysvaltain presidentinvaalien sekä Italian perustuslain muutosta koskevan äänestyksen jälkeen. Paradoksaalisesti valtaapitävien puolueiden kanta hävisi populisteille kaikissa noissa äänestyksissä, mutta osakemarkkinat eivät romahtaneetkaan ‒ ainakaan vielä viime vuoden aikana.
Poliittisen populismin nousu on nopeudessaan lyönyt monet sijoittajat ja taloustieteilijät ällikällä. Yhteistä populististen liikkeiden aatteissa on ollut valtaapitävien puolueiden politiikan arvostelu sekä globalisaation vastustaminen. Muuten niiden toiminnasta on ollut vaikea löytää selkeää valtapolitiikasta poikkeavaa suunnitelmaa, jonka mukaan asioita kehitettäisiin eteenpäin.
Vanhanaikaisen pitkäjänteisen politiikan on syrjäyttänyt reaktiivinen toimintatapa, jossa pureudutaan yksittäisiin vastaan tuleviin ongelmiin. Suunnitelmallisuuden aika on ohi ja ongelmia ratkoessa argumentoinnin ei tarvitse välttämättä tukeutua tutkittuihin faktoihin.
Suurta äänestäjäkuntaa reaktiivinen toimintatapa ja faktojen ohittaminen ei ole populismin kovasta suosiosta päätellen häirinnyt. Kritiikittömän, tervettä itsesensuuria vailla olevan sosiaalisen median ansiosta erilaisten totuuksien evoluutio on ollut nopeaa. Biologisen evoluution tapaan se on kulkenut eteenpäin satunnaisten mutaatioiden kautta ilman älykästä suunnittelua ja korvannut suunnitelmiin pohjautuvat faktat tarpeettomina.
Totuus ei välttämättä ole kuollut, mutta se on pirstoutunut ja kadonnut informaatiotulvaan. Hälyn sekaan pirstoutuneen totuuden yhdistäminen suuren yleisön hyväksymäksi yhteiseksi tarinaksi tuntuu olevan koko ajan haastavampaa. Ja useimmilla meistä kärsivällisyyttä riittää vain reaktiiviseen toimintaan.
Maailman talousfoorumin vuosikokouksessa Davosissa Kiinan presidentti Xi Jinping näyttäytyi vastavoimana länsimaiselle populismille. Hänen mukaansa globalisaatio on kansantaloudelle hyväksi ja protektionismin seurauksena syntyy yleensä kauppasotia, joissa ei ole koskaan voittajia.
Kiinasta näyttäisi tulleen nykyisen maailmanjärjestyksen suurin globalisaation ja vapaan kaupan kannattaja samaan aikaan, kun Yhdysvallat uhoaa kääntävänsä politiikkaansa protektionistisempaan suuntaan. Kiinan vahvuutena lienee tässä osaamiseen ja kyvykkyyteen pohjautuva meritokratia, sekä huolellisesti laadittuihin viisivuotissuunnitelmiin pohjautuva markkinatalous.
Sijoitusmarkkinoilta suunnitelmallisuus ja suuret kertomukset tuntuvat niinikään olevan kateissa. Globaalissa talouskasvussa on nähty pieniä piristymisen merkkejä, mutta protektionismin nousu ja kansainvälisen kaupan rajoitteet saisivat orastavan positiivisuuden helposti tukahdutettua. Yhdysvaltain uuden presidentin lupaukset veronkevennyksistä ja julkisista investoinneista on diskontattu nopeasti talouskasvuodotuksiin.
Vasta aika näyttää, tulevatko odotukset vahvasti elvyttävästä finanssipolitiikasta olemaan realistisia. Sitä ennen sijoitusmarkkinoilla tullaan toimimaan enemmän tai vähemmän reaktiivisesti epätäsmällisen informaation pohjalta. Eivätpä sijoitusmarkkinat toki ole aikaisemminkaan aina totuudesta välittäneet, sillä pelko ja ahneus sekä epärationaaliset odotukset ovat ohjanneet markkinoita monesti ennenkin.
Kari Vatanen
Kirjoittaja on Varman sijoitustoiminnon strategiaryhmästä ja allokaatiosta vastaava johtaja.
