Kun puhutaan Suomen ja Ruotsin työllisyysasteiden erosta joku usein muistuttaa, että naapurissa tehdään enemmän osa-aikatyötä kuin Suomessa. Kommentti on yleensä epäolennainen ja tilanteesta riippuen joskus myös virheellinen. Sillä pyritään harhauttamaan keskustelua pois olennaisesta – ikään kuin Suomen ja Ruotsin työllisyysasteiden vertailu ei olisi olennaista.
Taustoitetaan kirjoituksen asiaa ensin olennaisten tilastojen avulla. Taulukko 1 vetää yhteen työllisyyteen liittyvät keskeiset luvut Suomessa ja Ruotsissa.
Taulukko 1 Työmarkkinoiden keskeisiä lukuja vuonna 2016 Suomessa ja Ruotsissa
| Työllisyys-aste | Kokoaikaisten osuus palkansaajista | Osa-aikaisten osuus palkansaajista | Tehdyt työtunnit per työllinen | |
| Suomi | 69,1 | 85,1 | 14,9 | 36,7 |
| Ruotsi | 76,2 | 76,1 | 23,9 | 36,4 |
| erotus | -7,1 | 9 | -9 | 0,3 |
Lähde: Eurostat, Labour Force Survey (LFS)
Ruotsin työllisyysaste vuonna 2016 oli reilu seitsemän prosenttiyksikköä Suomea korkeampi. Lisäksi Suomessa kokoaikaista työtä tehdään enemmän kuin Ruotsissa - suhteessa työllisiin. Palaan tähän vielä kirjoituksen loppupuolella.
Työllisyysasteiden ero maiden välillä on valtaisa. Suomessa pitäisi olla 245 000 työllistä enemmän, jotta työllisyysaste olisi Ruotsin tasolla.
Tehdään pieni ajatusleikki. Se on yksinkertaistava, mutta kertoo jotain työllisyysasteiden erojen mittaluokasta.
Oletetaan, että Suomessa olisi noin 245 000 työllistä enemmän ja työllisyyden lisäys olisi tapahtunut yksityisen sektorin toimeliaisuuden kautta. Oletetaan lisäksi, että kokoaikaisen keskiansio olisi 3 333 €/kk ja osa-aikaisen (puolipäiväisen) 1 340 €/kk. Kokoaikaisia ja osa-aikaisia työntekijöitä tulisi taulukon 1 mukaisessa suhteessa. Lopuksi oletetaan vielä, että palkansaaja maksaisi yhteensä keskimääräisen veroasteen verran veroja eli noin 44 prosenttia suhteessa tuloihinsa.
Yllä kuvatuilla oletuksilla kokonaisverotulot kasvaisivat liki neljällä miljardilla eurolla vuositasolla. Lisää hyvää tulisi mm. etuusmenojen alentumisesta, mutta sitä en ole lähtenyt laskemaan tässä yhteydessä.
Vaikka yllä kuvatut oletukset olisivat vähän vinossa suuntaan tai toiseen, niin arvion mittaluokka lienee kuitenkin oikein. Neljällä miljardilla tekisi jokaiselle suomalaiselle, vauvasta vaariin, joka vuosi 700 euron tilisiirron. Hedelmällisiä käyttökohteita rahalle varmasti löytyisi.
Mutta ennen kaikkea korkeampi työllisyysaste turvaisi julkisten palveluiden rahoituspohjaa ja patoaisi ikääntymisen takia olemassa olevaa veronkorotuspainetta.
Yllä oleva laskelma on tarkoitettu veitikoille. Tosikoille sanottakoon, että uskottavamman laskelman teko vaatisi totta kai yksityiskohtaisempaa mallintamista.
Palataan vielä ensimmäiseen kappaleeseen, jossa totesin olevan jopa virheellistä väittää Ruotsissa tehtävän enemmän osa-aikatyötä kuin Suomessa. Vastaus piilee kuvassa 1.
Kuva 1 Suomen ja Ruotsin kokoaikaisten ja osa-aikaisten työntekijöiden työllisyysasteet vuonna 2016
Lähde: OECD (FTPT employment based on a common definition)
Ruotsissa tehdään (suhteessa väestöön) enemmän sekä kokoaikaista että osa-aikaista työtä kaikissa ikäluokissa kuin Suomessa. Vuoden 2016 lukujen perusteella on virheellistä väittää toisin.
Ihan nuorissa kokoaikaisten työllisyysasteiden erot ovat pieniä, mutta jo 25-29 -vuotiailla ero on 8 prosenttiyksikköä. Sama ero enemmän tai vähemmän pysyy sellaisenaan eläkkeelle jäämisen kynnykselle asti. Suurimmillaan Suomen ja Ruotsin ero on 60–64 -vuotiaiden kohdalla, jolloin Ruotsissa vielä 50 prosenttia saman ikäisestä väestöstä on kokoaikaisesti työssä – Suomessa vastaava luku on vain 30 prosenttia. Oletettavasti ero tulee onneksi hieman kaventumaan Suomen hyväksi, kun eläkeikä Suomessa nousee.
Myös osa-aikaisten työntekijöiden lukumäärä on tasaisen johdonmukaisesti korkeampi Ruotsissa kuin Suomessa. Erityisesti silmiin pistää kuitenkin yli 65-vuotiaiden työllisyys; Suomessa noin 3 % yli 65-69 -vuotiaista ottaa osa-aikaisesti osaa työmarkkinoille, kun Ruotsissa vastaava luku on peräti 8 %.
Kuva 1 laittaa miettimään. On selvää, että työllisyysasteella mitaten Ruotsi on onnistunut Suomea paremmin työllisyyspolitiikassaan.
Mutta onko työllisyysasteen tuijottelu hedelmällistä? Mitäpä jos korkean työllisyysasteen tavoittelu on viime vuosituhannen juttuja ja tulevaisuuden kiinnostavat kysymykset liittyvät siihen, kuinka yhteinen kakku saadaan jaettua oikeudenmukaisesti robottien palvellessa meitä.
Ehkä jonain päivänä. Mutta ei tänä vuonna, ei tällä vuosikymmenellä eikä välttämättä minun työurani aikana. Ja siihen asti julkishyödykkeet on jotenkin rahoitettava - käytännössä työn tekemistä verottamalla.
Suomella on paljon opittavaa Ruotsista. Itse keskittäisin huomiotani erityisesti Ruotsin maahanmuuttopolitiikkaan sekä vanhempainvapaajärjestelmään. Toki ruotsalaisen yhteiskunnan rakenteet poikkeavat muillakin tavoin Suomesta - yhtä ainutta selitystä, hopealuotia, työllisyysasteiden erolle ei ole.
Yhtä kaikki, Suomen ja Ruotsin työllisyysasteiden erojen vähättelyyn ei ole aihetta. Kenties Solsidan on parempi paikka asua kuin Onnela.
Mauri Kotamäki
Kirjoittaja on Työeläkevakuuttajat Telan ekonomisti.
