Piti hoitaa vähän raha-asioita, joten kirjauduin verkkopalveluun. Tunsin heti nenässäni kumman tuoksun: mädäntyviä tappioita!
Pienessä osakesalkussani on muutama osake-erä, jotka ovat olleet tappiolla niin kauan, etten kehtaa kertoa. Ne eivät enää ikinä nouse siihen hintaan, jolla olen ne ostanut. Tappio on taattu.
Tappiollisista sijoituksista pitäisi hankkiutua eroon, jotta rahat saisi muualle tuottamaan. Sijoitusammattilaisten mukaan tappioiden realisoiminen on kuitenkin yksityiselle sijoittajalle tuskaista. Jos sijoittaja myy, hän myy ennemmin jotain voitollista kuin tappiollista.
Kuulemma syyt ovat etupäässä psykologisia: tappion realisointi tarkoittaisi tappion lopullisuuden hyväksymistä ja omien virheiden tunnustamista.
Kärsivällisyyttä vai laiskuutta?
Tunnustan ja tunnistan tämän ilmiön – osittain. Kiistän, että minun olisi vaikea tunnustaa itselleni, että olen tehnyt sijoittamisessa virhearvion. Ennemminkin uskon, että jos olen tehnyt oikean arvion, se on ollut hyvää tuuria.
Silti tappiollisesta sijoituksesta eroon hankkiutuminen on ollut aina todella pitkä prosessi. Tärkein prosessia venyttävä syy on epävarmuus. Se johtaa loputtomaan jahkailuun.
Näin venyminen etenee:
■ Vaihe numero 1: Kun esimerkiksi osake- tai rahastosijoitus on painunut miinukselle, en suinkaan heti hötkyile. Opettavathan ammattilaisetkin, että ei pidä sijoittaa turbulentteihin kohteisiin, jos hermot eivät kestä arvon vaihtelua. Siis odotellaan.
■ Vaihe 2: Joskus maltti palkitaan, mutta liiallisessa kärsivällisyydessä on vaaransa. Melkein huomaamatta sijoituksen arvo onkin vajonnut jo niin paljon, että en ainakaan juuri silloin viitsi ruveta myymään. Ehkä sijoituksen arvo vielä nousee – ainakin jonkin verran – jos jaksan odottaa.
■ Vaihe numero 3: Kiinnostus koko asiaan alkaa lopahtaa. Mitään arvon virkoamista ei tapahdu ja jos tapahtuukin, ollaan niin syvällä pakkasessa, ettei sijoituksen hankintahintaan pääseminen ole edes näköpiirissä. Viimeistään nyt pitäisi tehdä päätös myymisestä ja panna se myös toimeen.
Siitä päästäänkin sujuvasti toiseen prosessia venyttävään syyhyn, joka on laiskuus.
Ai niin, on ollut vielä yksi syy: verotus.
Tärkeä parannus viime vuonna
Kun tappioita tulee, olisi järkevää hyödyntää ne verotuksessa. Aiemmin verotus oli hyvinkin varteenotettava syy vetkutella tappioiden realisoimisessa, sillä myynti- eli luovutustappioita sai vähentää vain luovutusvoitoista. Monelle pitkäjänteisesti sijoittavalle piensijoittajalle ei kerry luovutusvoittoja vuosiin, joten tappiot jäivät helposti hyödyntämättä.
Tilanteeseen tuli merkittävä parannus vuoden 2016 alusta. Sen jälkeen syntyneitä luovutustappioita voi vähentää myös muista pääomatuloista kuin luovutusvoitoista. Niitä voi vähentää esimerkiksi pörssiosakkeiden osingoista tai vuokratuloista.
Tästä parannuksesta huolimatta piensijoittaja joutuu yhä laskemaan liikkeensä tarkasti, sillä pienet tappiot eivät ole vähennyskelpoisia. Jos verovuoden aikana myydyn omaisuuden hankintamenot ovat olleet yhteensä enintään 1 000 euroa ja myyntihinnat myös yhteensä enintään 1 000 euroa, myynnissä syntyvää luovutustappiota ei voi vähentää verotuksessa.
Ulla Simola on Taloustaidon toimituspäällikkö
Näin vähennät luovutustappiot verotuksessa – lue verojuristin neuvot 8.11. ilmestyvästä Taloustaidon numerosta 10/2017.
