Pöly on laskeutunut pääministeri Juha Sipilän kapitalisaatiosopimuksen aiheuttaman kohun jäljiltä. Hyvä niin. Uutismedia oli niin tuohtunut asianomaisen sijoitustuotteen luonteesta, että tärkeämpi keskustelu sijoitusmuotojen eriarvoisuudesta jäi käymättä.
Pitkäjänteinen, monipuolinen sijoittaminen on fiksu tapa kasvattaa omaa varallisuutta. Mutta sen pitäisi olla kansanlaji, ei eliitin harrastus.
Tässä kohtaa Suomi on jäljessä verrokkimaista. Kansan syvät rivit innostuvat osakesijoittamisesta suhdannepiikkien kohdalla – valitettavan usein silloin, kun pörssikupla on jo hyvää vauhtia muodostumassa. Hyvin markkinoidut listautumisannit saivat massat liikkeelle vuosituhannen vaihteen teknohuumassa, niin nytkin.
Toinen, huomattavasti parempi piirre suomalaisessa tavissijoittamisessa on salkun sementointi. Ostetaan muutamaa kotimaista arvo-osaketta, joista pidetään kiinni seuraavaan jääkauteen asti. Osingot otetaan ulos, mutta myyntivoiton kotiuttaminen ei innosta, kun sen hintana on vähintään 30 prosentin pääomavero.
***
Näin ollen Suomessa on liikaa kahden kerroksen sijoittajaväkeä. Harrastelijat sijoittavat harvoin, hetken huumassa ja maksavat mahdollisista voitoista maksimiverot. Sen sijaan ne, joilla on varaa maksaa ammattimaisesta varainhoidosta, käyttävät monipuolisia ja vero-optimoituja sijoitustuotteita.
Lainsäädäntö on mahdollistanut sen, että osakkeita voi paketoida erilaisiin vakuutus- ja rahastopohjaisiin tuotteisiin. Ei ole kuitenkaan palveluntarjoajien tai asiakkaiden vika, että niiden verokohtelu poikkeaa oleellisesti yksityissijoittajien suorista omistuksista.
Valtiovarainministeriön kokoama työryhmä pohtii paraikaa keinoja palauttaa tasa-arvo eri sijoitusmuotojen välille. On hyvä arvioida nykyisten tuotteiden oikeudellinen ja verotuksellinen neutraliteetti. Vielä tärkeämpää olisi ulottaa kestävän osakesijoittamisen työkalut kaikille kiinnostuneille.
Esimerkiksi osakesäästötilit ovat nyt kovassa nosteessa naapurimaassamme Ruotsissa. Siellä näitä tilejä on avattu jo yli kaksi miljoonaa. Tilit tuovat kapitalisaatiosopimuksen kaltaisia veroetuja suoraan osakeomistamiseen.
Pörssisäätiön toimitusjohtaja Sari Lounasmeri kiteytti kuukausi sitten (11.9.) Kauppalehdessä, että tilirakenteet tuovat yksityissijoittajat samalle viivalle ammattilaisten kanssa. Juuri tämän pitää olla ministeriön työryhmän tavoite, mutta keinoja on muitakin.
***
Uuden tilijärjestelmän perustamista ketterämpää olisi kehittää Suomen olemassa olevaa ps- eli pitkäaikaissäästötiliä. Lainsäätäjä tappoi nopeasti sen suosion, kun alaikäraja nostaa varoja omalta tililtä asetettiin 68 vuoteen.
Ps-tili voisi lakimuutosten myötä olla, paitsi eläkevuosien lisäturva, myös kaivattu kansan alusta pitkäjänteiselle osakesijoittamiselle.
Case Sipilä osoitti jo, että sijoitusmarkkina on turhankin herkkä vastakkainasettelulle. Se on myös vastakkainasettelu, jota emme tarvitse.
Antti Oksanen
Kirjoittaja on Taloustaidon päätoimittaja
