Euroopan unionin toimivalta työmarkkina- ja sosiaalikysymyksissä on varsin rajoitettu. Se rajoittuu lähinnä vapaan liikkuvuuden tukemiseen sekä eräiden keskeisten perusoikeuksien ja periaatteiden kirjaamiseen lainsäädäntöön; esimerkkeinä työsuojelu, tasa-arvo ja työaikasääntely sekä rajat ylittävän sosiaaliturvan yhteensovittamissäännöt. Päävastuu on jäsenvaltioilla. Työmarkkinaosapuolten roolia korostetaan jopa perussopimuksissa.
Sosiaalinen Eurooppa on myös poliittinen iskukäsite. Sitä on joidenkin mielestä liian vähän, toisten mielestä taas aivan liikaa. Ensiksi mainitun näkemyksen kannattajia löytyy erityisesti ammattiyhdistysliikkeen edustajista, jälkimmäisen kannattajia taas työnantajapiireistä.
Junckerin komission aikana työmarkkinakysymykset ovat korostuneet EU:n toiminnassa. Komissio julkisti huhtikuussa ehdotuksen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariksi. Samassa yhteydessä komissio julkisti EU:n sosiaalipolitiikan tulevaisuutta koskevan pohdinta-asiakirjan sekä eräitä konkreettisia työmarkkinakysymyksiä koskevia sääntelyaloitteita muun muassa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen, työsopimusoikeuteen sekä sosiaaliturvaan liittyen.
Näillä politiikka-aloitteilla on erilaiset tarkoitusperät. Sosiaalipilarin avulla komissio tähtää poliittiseen julistukseen, jolla neuvosto, Euroopan parlamentti ja komissio sitoutuisivat toiminnassaan noudattamaan ja toimeenpanemaan julistuksessa mainittuja perusoikeuksia ja periaatteita. Uusista oikeuksista ei ole kysymys, vaan lähinnä olemassa olevien sosiaalisten oikeuksien tehokkaammasta toimeenpanosta. Sosiaalipilarin suuri ongelma on kuitenkin se, että jäsenvaltiot ovat todennäköisesti suuresti erimielisiä siitä, ovatko ja miten julistuksessa mainitut, osin hyvinkin yksityiskohtaiset kirjaukset ovat käytännössä toimeenpantavissa.
Sosiaalipolitiikan tulevaisuutta koskevan reflektiopaperin tavoitteena taas on käynnistää keskustelu EU:n sosiaalipolitiikan suunnasta osana EU:n tulevaisuuskeskustelua. Tämä asiakirja kuuluu kokonaisuuteen, jossa muita osioita ovat EU:n tulevaisuuden yleiset skenaariovaihtoehdot, EMU:n tulevaisuus, EU ja globalisaatio, EU:n rahoitus sekä EU:n puolustusulottuvuus. Tässä laajassa kokonaisuudessa on tietysti paikallaan pohtia myös sosiaalipolitiikan näkymiä ja erityisesti sen yhteyksiä muihin politiikkalohkoihin.
EU:n sosiaalipolitiikkaa koskevaan keskusteluun on monta hyvää syytä osallistua myös Suomessa. Samalla on kuitenkin syytä välttää ideologiset ylilyönnit ja pitäytyä meille hyvin sopivaan realismiin ja pragmaattisuuteen. Tämä tarkoittaa erityisesti seuraavia näkökohtia:
- EU:n toimivalta työmarkkina- ja sosiaalikysymyksissä on rajoitettu eikä ole todennäköistä, että se tulevaisuudessakaan siitä olennaisesti kasvaisi. On tuuleen huutamista vaatia EU:lta ratkaisuja ongelmiin, joiden avaimet ovat jatkossakin jäsenvaltioilla, osin myös työmarkkinaosapuolilla.
- On hyvä selventää käsitteitä ja pyrkiä yhteiseen näkemykseen siitä, missä asioissa ja millä keinoin EU voi myönteisesti edistää työmarkkina- ja sosiaaliasioita. Avainasemassa tässä on työllisyyttä tukeva talous- ja rahapolitiikka ja sen osana erityisesti jäsenvaltioiden kontolle jäävät kansalliset rakenneuudistukset niin työmarkkina- kuin sosiaaliasioissa. Myös digitalisaatiosta ja muista teknologian kehitystrendeistä johtuvat vaikutukset työmarkkinoihin ovat ajankohtainen selvittelyteema, jota on syytä tarkastella EU-tasolla.
- EMU on kehitysvaiheessa, jossa se on jäänyt tuleen makaamaan. Näin siinä mielessä, että järjestelmältä puuttuu tehokas poliittinen ohjaus. Nähtäväksi jää, johtavatko Saksan ja Ranskan lähentyminen ja siihen liittyvät EMU:n rakenneuudistussuunnitelmat konkreettisiin tuloksiin. On kuitenkin varsin todennäköistä, että EMU:n seuraavat kehitysvaiheet kaikissa tapauksissa johtavat paitsi talouspolitiikan koordinaation tiukentamiseen myös työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan kysymysten tehokkaampaan seurantaan ja koordinointiin EU-tasolla. Tässä tarvitaan kirkas ja yhtenäinen näkemys tervettä talouspolitiikkaa tukevasta työmarkkinapolitiikasta sekä kestävästä sosiaaliturvan kehittämisestä.
- EU-lainsäädäntö työmarkkina- ja sosiaaliasioissa on varsin kattavaa. Direktiivejä on noin 70 ja tätä sääntelyä täydentävät monet muut toiminnot kuten EU-ohjelmarahoitus mm. sosiaalirahaston kautta, erilaiset koordinointi- ja benchmark-hankkeet, suositukset ja ohjelmat. On syytä pohtia realistisesti ja pragmaattisesti, missä asioissa uusi EU-sääntely voisi nykyoloissa tuoda jäsenvaltioiden työmarkkinoille olennaisia parannuskeinoja. Haasteena tällä hetkellä on pikemminkin nykysääntelyn toimeenpano.
- Työmarkkinaosapuolilla on perussopimuksissa tunnustettu ja vahva asema EU:n työmarkkina- ja sosiaalipolitiikassa. Tätä ei olla kyseenalaistamassa tulevaisuudessakaan. EU-tason työmarkkinavuoropuhelu on tuottanut arvokasta aineistoa, EU-sopimuksia myöden, kansallisten työmarkkinajärjestelmien kehittämiseksi. Tätä on syytä jatkaa ja vahvistaa. Avainasemassa ovat kansalliset työmarkkinajärjestöt, joilla on viime kädessä merkittävä vaikutusvalta EU-tason politiikan suunnasta päätettäessä.
Varatuomari Jukka Ahtela, Ahtela Consulting Oy
