Sipilän hallitus antoi 1003-sivuisen esityksen sote- ja maakuntauudistuksesta 2.3. Sivumäärältään valtava paketti, mutta vielä mullistavampi on muutos, joka tästä esityksestä mahdollisesti seuraa. Kuntien tehtävät muuttuvat, maakuntahallinto tulee, sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään tyystin uudella tavalla, isoja omaisuuksia siirrellään ja henkilöstön asema muuttuu. Asiantuntijakannanotot ovat valtaosin kriittisiä ja korostavat mullistuksen suuria riskejä. Myös valmistelijoiden mukaan esityksessä on vielä huomattavasti täsmentämisen tarvetta.
Valinnanvapaus tuli vahvasti mukaan poliittisen valmistelun viime metreillä. Kepu sai maakuntansa, kokoomus valinnanvapauden, näin sanotaan.
Valinnanvapaus on arvokas asia. Tavaramarkkinoiden ja soten valinnanvapaudella on kuitenkin eroa.
Kun etsin uutta pukua, voin mennä Stockmannille, Sokokseen tai Haloselle. Päästäkseni Stockmannin asiakkaaksi minun ei kuitenkaan tarvitse sitoutua ostamaan vaatteeni sieltä, joskin Stockmann yrittää houkutella minut vakioasiakkaaksi erilaisin eduin. Soten valinnanvapaus kuitenkin edellyttää tällaista sitoutumista.
Terveys- ja sosiaalipalvelujen tapauksessa valinnanvapaus onkin huomattavan mutkikas kysymys. Terveystaloustieteen yksi perushavainto on, että valinnanvapaus ei sovellu terveyspalveluihin. Tämä johtuu tiedon epäsymmetriasta. Palvelujen tuottajalla on ylivertainen tieto palveluista, eri hoitovaihtoehdoista, niiden vaikuttavuudesta ja kustannuksista potilaaseen verrattuna. Palveluiden ostotilanne ei ole tasapuolinen. En voi tietää, missä sairaalassa lonkkaleikkausten laatu on paras. Yhdessä sairaalassa tulokset ovat parempia tässä leikkauksessa, toisessa hoidetaan paremmin sydän- ja verisuonitauteja. Mikähän sotekeskus hoitaa parhaiten lastensuojelua?
Nämä kysymykset ovat hyvinvointini kannalta paljon tärkeämpiä kuin se, onko Stockmannin puku vähemmän rypistyvä kuin Sokoksen vaihtoehto. Asiakkaan angsti kasvaa, jos joutuu miettimään tällaisia kysymyksiä.
Hallitus helpottaakin asiakkaan ahdistusta rajoittamalla valinnanvapautta rajusti. Esityksen mukaan asiakas valitsee vain sen, minkä sotekeskuksen asiakkaaksi ryhtyy. Sen jälkeen hänen on tyytyminen niihin palveluihin, joita tämä sotekeskus tai sen kanssa sopimuksen tehneet ”alihankkijat” tuottavat. Jos valinta osoittautuu huonoksi, asiakkaalla on velvollisuus ilmoittaa vaihtamisesta sekä vanhalle että uudelle sotekeskukselle. Ilmoitus tulee tehdä kolme viikkoa etukäteen ja vaihtamisen voi tehdä vain kerran vuodessa.
Jos en löydä Stockmannilta pukuuni soveltuvaa solmiota, voin kävellä Haloselle. Mutta olen vuodeksi sidottu niihin palveluihin, joita valitsemani sotekeskus on järjestää. Tällaisella valinnanvapaudella sotea ei ehkä kannattasi markkinoida. Terveystaloustieteestä olemme oppineet, että valinnanvapaus ei ylipäätään ole terveyspalvelujen organisointiongelmien ydinkysymys.
Professori Hannu Uusitalo
