Ukkonen yllätti päivittäisellä lenkillä hämäläisellä kylätiellä. Hakeuduin lähimmän näkemäni piharakennuksen räystään alle salamoita ja sadetta suojaan. Hetken päästä näin pojan, joka seisoi minua tomerasti tapittaen hajareisin ja huusi: "Äiti, täällä on vieras täti, minä haen haulikon!" Uhkaus, joka päättyi onnellisesti äidin tarjoamaan suojaan, muistutti minua siitä, kuinka oman edun ja läheisen suojeleminen on vahvasti iskostunut meihin suomalaisiin, nuoremmille vanhempien ja vanhemmille nuorempien.
Aikanaan ajattelin, että koska en voi tietää tulevasta, sitä ei kannata liikoja suunnitella. Saatoin todeta, että läheiset ja jälkikasvu perivät omaisuuteni aikanaan, ja mikäli minulta puolet valoista sammuu, kyllä he minut hoitavat, ja valtio loput. Mieleni muuttui, kun juristikollega kertoi, miten asiat ovat.
Eräällä pitkällä metsäkävelyllä mietin, mitä haluaisin puolivaloisena tehdä, keitä läheisistäni voisin pyytää minua hoitamaan ja kuinka korvaisin sen heille.
Toivelistaani päätyivät mm.
- säännöllinen kampaajakäynti
- hyvä ruoka ja viinilasillinen
- säännöllinen kulttuurinautinto
- vuotuinen Kanarian-matka ja
- mökkiloma ja taisi siellä olla toive maittavasta jouluaaton illallisestakin.
Valitsin itselleni kolme edunvalvojaa. Päätin, että korvauksena heidän työstään, haluan aikanaan antaa heille selkeän rahapalkan. En halua, että minua hoidetaan säälistä, sillä tiedän, kuinka kovaa hommaa hoitotyö on! Onneksi hillitsin houkutuksen säästää kuluissa ottamalla valmiit asiakirjapohjat netistä, sillä lakimies kertoi minulle olennaisia asioita muun muassa, miten oikeudenmukaisuus varmistetaan.
Onko minulla oikeasti varaa elää täysillä?
Metsäretkeni jatkuivat edelleen, mutta nyt nautin suunnittelun sijaan täysin siemauksin luonnosta. Tiesin jo, mitä tahdon ja kenen haluan etujani valvovan. Oli tiukan laskemisen aika ja siihen pyysin apua sijoitusneuvojalta, jolla on käytössään suunnittelutyökalu, jonka taustalla on tuhansia tulevaan katsovia laskelmia. Sen avulla voin tehdä testin: Onko minulla oikeasti varaa elää täysillä ja vielä lahjoittaa läheisilleni (josta lisää ensi kerralla)?
Jotta tällaisen testin voi tehdä, on arvioitava menot ja tulot sekä se, mitä omistaa. Minun kohdallani se tarkoitti muun muassa sitä, että hoidin yhden kuolinpesän keskeneräiset asiat loppuun. Lisäksi minun oli ajantasaistettava sijoitukseni – selvitettävä, mitä jää omaisuuden myymisestä verojen jälkeen.
Menojen osalta kurkistin yksinkertaisesti verkkopankkiin. Katsoin, paljonko minulta viimeisen puolen vuoden aikana oli keskimäärin kulunut elämiseen. En usko, että menot ajan mittaan ainakaan vähenevät, vaikka kohteet voivatkin muuttua. Nykyisin minulta kuluu enemmän rahaa elämyksiin, kun taas tulevaisuudessa uskon lääkemenojen kasvavan.
Hampaat ja muut krempat nielevät osansa. Haluan myös budjetoida varoja vanhuuden asumista varten. Arvioin, että jos elämä kantaa siirryn viimeistään noin 85 vuoden iässä sellaiseen asumismuotoon, jossa saan ympärivuorokautista hoivaa. Tällaisen palvelun omarahoitusosuus on pääkaupunkiseudulla arviolta 4 000 euroa kuukaudessa eli ei halpaa hommaa ollenkaan!
Entä sitten eläkeajan tuloni? Eläketulot selvisivät suhteellisen helposti Työeläke.fi:stä. Lisäsin siihen sivutuloni sekä pääomatuloni ja laskin kaikki yhteen. Omaisuuden realisoinnista saan tarvittaessa lisää tuloa.
Suunnittelusta varmuutta elää täysillä
Loppujen lopuksi viivan alle jää selvä summa, josta näen, riittävätkö varat kaikkiin suunnitelmiini. Kaiken kaikkiaan tarvittiin suuri määrä laskelmia, mutta lopputuloksena on kuva, joka hahmottaa varallisuuteni kehittymisen elämäni aikana. Suunnittelu on joiltain osin myös vielä kesken.
Tulevan suunnittelu on ollut yhtäältä jännittävää ja toisaalta lähes pelottava kokemus. Edunvalvontavaltuutuksen ja testamentin tekeminen tuntuu niin lopulliselta ja se muistuttaa elämän rajallisuudesta. Uskon kuitenkin, että tekemällä selvän suunnitelman, saa mielenrauhaa ja uskalluksen elää täysillä omaa elämäänsä joka hetki. Elämä yllättää aina, jos ei muuten, niin kulumalla niin nopeasti.
Susanna Miekk-oja
Kirjoittaja on johtaja Danske Bankin Varallisuudenhoidossa.
* * * * * * *
Muista tehdä edunvalvontavaltuutus ajoissa!
Luotatko siihen, että läheisesi hoitavat asioitasi ja järjestävät hoivasi, kun sen aika on? Olet ehkä liian optimistinen. Kenelläkään ei sukulaisuuden perusteella tai muuten ole automaattisesti oikeutta tehdä toisen henkilön taloutta tai hyvinvointia koskevia päätöksiä. Toisaalta lähiomaistesi (lue perillistesi) ajatukset sinun hoivaasi käytettävistä varoista saattavat poiketa radikaalisti omista ajatuksistasi.
Tavallisissa raha-asioissa kuten käteisnostoissa ja laskujen maksuissa pääsee pitkälle antamalla käyttöoikeuksia tileihin ja käyttämällä automaattisia laskupalveluja, mutta mitä enemmän on varallisuutta, esim. asunto, kesämökki, sijoituksia, sitä tarpeellisempaa on laatia edunvalvontavaltuutus. Vuodesta 2007 alkaen on ollut mahdollista tehdä edunvalvontavaltuutus, joka on sujuva tapa hoitaa asioita, kun edunvalvonnan muuten edellyttämiä maistraatin lupia tai tilityksiä ei tarvita.
Näissäkin asioissa moni havahtuu liian myöhään. Edunvalvontavaltuutus pitää tehdä silloin, kun vielä on toimintakykyinen, siis mahdollisimman aikaisin. Valtakirja on ehdollinen eli se otetaan käyttöön vasta, jos lääkärintodistuksella osoitetaan valtuuttajan menettäneen toimintakykynsä, jolloin maistraatti vahvistaa valtakirjan. Ei siis tarvitse pelätä, että ”mummo pannaan holhoukseen” ennen aikojaan. Muotovaatimukset ovat samat kuin testamentilla, esimerkiksi liian läheinen sukulainen todistajana tekee valtuutuksesta pätemättömän.
Valtuutuksessa on nimettävä henkilö, jonka haluaa hoitavan asioitaan, jos itse ei pysty. Varahenkilöiden nimeäminen on myös suositeltavaa. Edunvalvontavaltuutus on yleisvaltakirja, joten halutut rajoitukset pitää kirjata valtuutukseen tai erillisiin toimintaohjeisiin. Lisäksi kannattaa huomioida, että kiinteistön myynti ja panttaus edellyttävät nimenomaista mainintaa valtuutuksessa.
Toimintaohjeisiin voi myös sisällyttää asioita, joita pitää tärkeinä. Koska valtuutetulle voi antaa oikeuden tehdä sellaisiakin toimia, jotka ovat edunvalvojalta täysin kiellettyjä, kuten esimerkiksi lahjojen antaminen, voi valtuutuksella jatkaa aloittamaansa perintösuunnittelua. Pitää kuitenkin huomata, että valtuutettu ei voi pätevästi antaa lahjoja esimerkiksi sisaruksilleen tai omille lapsilleen, vaan tähän tarvitaan esteetön varavaltuutettu. Testamenttia ei valtuutettu myöskään saa tehdä eikä muuttaa. Tämän vuoksi valtakirjalla tehtäväksi aiottujen lahjoitusten ehdot pitää yksilöidä riittävän tarkasti, jotta ne eivät vaikuta ei-toivotulla tavalla perinnön jakoon: esimerkiksi lapsille annetut lahjat tulkitaan ennakkoperinnöiksi, mikä vaikuttaa perinnönjakoon ja myös perintöverotukseen.
Edunvalvontavaltuutuksenkin laatimisessa kannattaa käyttää asiantuntijan apua, jotta valtuuttajan yksilölliset tarpeet otetaan huomioon ja tiukat muotovaatimukset täytetään. Esimerkiksi itse laaditut lauseet valtuutuksen voimaantulosta ovat käytännössä aiheuttaneet ongelmia.
Seija Järvinen
Kirjoittaja on lakimies Danske Bankin Private Bankingissä.
