Suomen talous kasvaa pitkästä aikaa. Vuonna 2016 päästiin lupaavasti kasvun alkuun ja vuosi 2017 näyttää jo tässä vaiheessa varsin hyvältä. Ennusteita korjaillaan vaihteeksi ylöspäin.
Koko viime vaalikausi ehdittiinkin mennä sumussa. Vuodesta 2011 vuoteen 2015 kansantuote pieneni. Harvoin nähdään kokonaisia vaalikausia, joiden loppusaldona talous supistuu eikä kasva. Nyt valitettavasti nähtiin.
Mikä meni näin pahasti pieleen lopuksi kvartetiksi tiivistyneeltä sixpack-hallitukselta? Ja mikä on talouspolitiikassa vuoden 2015 jälkeen olennaisesti muuttunut?
Yksi keskeinen muutos on ollut pitkään odotettu täyskäännös veropolitiikassa.
Meillä ei ollut enää varaa jatkaa koko viime vaalikauden jatkunutta kiristyvien verojen, hiipuvan ostovoiman ja supistuvan kansantalouden tuhoisaa kierrettä.
Julkista talouttahan yritettiin neljän vuoden ajan sitkeästi sopeuttaa nyttemmin jo surullisen kuuluisaksi tulleella 50/50-periaatteella, jossa peräti puolet valtiontalouden sopeutuksesta oli veronkiristyksiä.
Kansantalouden veroaste eli verojen määrä suhteutettuna bruttokansantuotteeseen nousi vuodesta 2011 vuoteen 2015 peräti kaksi prosenttiyksikköä, 42,0 prosentista 44,0 prosenttiin. Rahassa tämä on neljä miljardia euroa. Sen verran vähemmän olisi veroja kerätty vaalikauden lopussa, jos veroaste olisi pysynyt vaalikauden alun tasolla.
Massiiviset veronkiristykset hyydyttivät kansalaisten ostovoimaa ja sitä myötä kotimaista kysyntää. Kun vientikään ei vetänyt, oli kansantalouden jo krooniseksi muuttunut taantuma valmis.
Tuloksena tästä kaikesta aikaansaatiin kuihtuvaan kansantalouteen suhteutettuna maailman huippuluokkaa olevat julkiset menot ja verot.
Seuraukset myös julkisen talouden tasapainolle olivat murheelliset. Alijäämistä ei päästy eroon, kun talouskasvu oli jatkuvasti pakkasella.
Täyskäännös siis tarvittiin ja tällä vaalikaudella se on viimein saatu. Vuonna 2017 veroasteen ennustetaan olevan 43,1 prosenttia. Veroaste alenee ensimmäistä kertaa 2010-luvulla.
Miksi tämä on tärkeää talouden tulevien kasvunäkymien kannalta?
Kasvu edellyttää sekä kotimarkkinoiden että viennin elpymistä pitkittyneen taantuman jälkeen. Kotimarkkinoiden osalta ratkaisevaa on yksityinen kotimainen kysyntä, viennin osalta kilpailukyky.
Kotimarkkinoiden elpymisen kannalta keskeistä on ollut vahvistaa pahasti horjunutta kuluttajien luottamusta sekä koko kansantalouden että oman henkilökohtaisen talouden tuleviin näkymiin. Nyt luottamusluvut ovat nousseet kohisten.
Kestävän käänteen aikaansaamisessa on päästy hyvään alkuun, mikäli konsensus saavutetaan siitä, että jatkossakaan verotuksen kokonaistasoa ei enää ainakaan nosteta ja ansiotulojen verotusta kevennetään.
Teemu Lehtinen
Kirjoittaja on Veronmaksajain Keskusliiton toimitusjohtaja.
Kirjoitus ilmestyy Taloustaidossa 14.6.2017.
