Vero on yksipuolinen vastikkeeton suoritus yksityiseltä yhteiskunnalle. Vaikka vero on määritelmänsä mukaan vastikkeeton suoritus, voinee maksaja kohtuudella vaatia veroeurojensa vastineeksi oikean verotuspäätöksen.
Kun veronmaksaja on täyttänyt ilmoitus- ja selvitysvelvollisuutensa, pitäisi viranomaisen tehdä saamiensa tietojen perusteella lain mukainen verotuspäätös.
Jos viranomainen ei onnistu ensiyrittämällä lain mukaisen päätöksen tekemisessä, on viranomaisen korjattava virheensä. Siis myös silloin kun virhe on veronmaksajan vahingoksi. Valitettavasti sellaisen virheen korjaamista on lähes aina itse vaadittava. Käytäntö elää hallinnossa tiukassa, vaikka eduskunnan oikeusasiamieskin on huomauttanut asiasta.
Verohallinto korjaa ilmeiset virheet joustavasti ja suhteellisen nopeasti. Aina kyse ei ole selvästä asiasta ja silloin asia etenee oikaisulautakuntaan, hallinto-oikeuteen ja joskus jopa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Vaikka veronmaksaja voittaisi juttunsa hän häviää aina. Muutosprosessi edellyttää asian selvittelyä ja usein näytön hankkimista tapahtumista. Oma vaivannäkö harvoin riittää, vaan oikeusturvan hankkiminen vaatii usein myös rahaa. Ulkopuolinen asiantuntija on yhtä tärkeä veroprosessissa kuin asianajajan apu yleisessä tuomioistuimessa.
Toisin kuin yleisessä tuomioistuimessa, hallintotuomioistuimessa verottajaa ei yleensä määrätä korvaamaan juttunsa voittaneen veronmaksajan kuluja. Silloin harvoin, kun korvaus määrätään, on se lähinnä symbolinen.
Oikaisulautakuntavaiheen kuluja ei voi edes teoriassa saada, vaikka kaikkien etu olisi, että asia hoidettaisiin kuntoon jo oikaisulautakunnassa.
Veronmaksajan oikeudenkäyntikulut voidaan korvata, jos on kohtuutonta, että kulut jäävät yksin verovelvollisen maksettaviksi. Lisäksi korvausta harkittaessa on merkitystä sillä, onko viranomainen tehnyt asiassa virheen.
Mielestäni viranomainen on tehnyt aina asiassa virheen, jos se kerran on tehnyt väärän verotuspäätöksen ja on aina kohtuutonta, että veronmaksaja joutuu hakemaan oikean verotuspäätöksen tuomioistuimelta, kun hallinto ei ole osannut ratkaista asiaa oikein.
Asia pitäisi kääntää toisin päin ja tuomita veronmaksajan kulut veronsaajien maksettavaksi, ellei väärä verotus ole johtunut siitä, että verovelvollinen ei ole täyttänyt asianmukaisesti ilmoitus- ja selvitysvelvollisuuttaan.
Erityisen kohtuuttomalta oikeudenkäyntikulujen jääminen veronmaksajan maksettavaksi tuntuu, jos Verohallinto on tehnyt lain mukaisen päätöksen mutta Verohallinnon yksi osasto, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö, on lähtenyt hakemaan uutta, entistä ankarampaa linjausta valittamalla tehdystä päätöksestä. Näiden hallinnon sisäisten kähinöiden kustannukset tulisi aina korvata veronmaksajalle riidan lopputuloksesta riippumatta.
Vesa Korpela
Kirjoittaja on lakiasiain johtaja Veronmaksajain Keskusliitossa.
Kirjoitus ilmestyi Taloustaidossa 11.10.2017.
