Ajatus siitä, että ihmistä ei tee onnelliseksi omistaminen, vaan mahdollisuus käyttää tarvitsemiaan kapistuksia tai palveluita silloin kuin niitä aidosti tarvitsee, tuntuu puhuttelevan yhä useampaa.
Asumisen kentässä meillä on käytännössä kaksi vaihtoehtoa; omassa asuntolainaa maksellen tai vuokralla. Kelpo vaihtoehtoja välimuodoiksi ei oikein markkinaehtoisesti näytä syntyvän.
Samaan aikaan omistamisen itseisarvo kansalaiskunnon mittarissa on laimenemassa. Vuokra-asuminen on aito vaihtoehto tosi monelle, joilla rahkeet riittäisivät helposti asuntolainan hoitoon. Silti vuokra-asumiseen kuuluu vakio-ominaisuuksina pieni epävarmuus ja se, että varallisuutta ei kerry.
No niin. Suuri osa omistusasujista asuu asunto-osakeyhtiöissä: kerros- tai rivitaloissa. Uuden kerrostalon rakentamisen rakentaja rahoittaa käytännössä taloyhtiön ottamalla lainalla. Asukkaat sitten harkitsevat hoitelevatko rahoitusvastiketta vai maksavatko yhtiölainaosuuden henkilökohtaisella pankkilainalla pois.
Korot hieman vaihtelevat, välillä yhtiölaina on naksauksen halvempi, välillä henkilökohtainen. Verotus on ohjannut kuluttajia voimakkaasti henkilökohtaisen lainan suuntaan. Näinpä tosi monessa taloyhtiössä, jossa on ostohetkellä ollut vaikkapa 70 prosentin yhtiölainoitusaste, on käytännössä parin vuoden päästä 20–30 prosentin yhteenlaskettu yhtiölainoitusaste.
Verotus on väistämättä muuttumassa neutraalimmaksi, eli henkilökohtaisen lainan etulyöntiasema tältä osin rapisee – jäljelle jää ennen kaikkea joustavuus (rahoitusvastikkeesta ei juuri lyhennysvapaita neuvotella) ja joissain tapauksissa hinta, eli korkomarginaali.
Joustavuus on käsittääkseni viitsimiskysymys - viittaan tässä niin isännöitsijöihin kuin yhtiölainan myöntäviin pankkeihin. Isännöitsijät tuppaavat yrmimään kaikkea ylimääräiseksi katsomaansa työtä eli esimerkiksi pyyntöön yhtiölainan ylimääräisestä lyhennyksestä saa usein vastaukseksi ensin syvän huokauksen.
Entäpä jos joku isännöitsijä keksisikin tarjota parempaa korvausta palvelustaan, entäpä jos asiakkaat (eli taloyhtiön osakkaat) hyrisisivätkin tyytyväisyyttään. Ymmärrän, että tämä on kovasti vieras ajatus, mutta fiilistelkääpä mielessänne ajatusta yhtiökokouksesta, jossa tällainen villi isännöitsijä kertoisi seuraavaa:
”Meillä on nyt sellaiset vehkeet (=kirjanpito), joka joustaa niin, että jokaisella osakkaalla on ”yhtiölainatili” ja pankin myöntäneen pankin kanssa on sovittu siitä, että yhden yhtiölainan alla elää virtuaalisesti lukuisa määrä asuntokohtaisia yhtiölainoja - Virtasella on 50 000 euroa ja hän maksaa sitä 300 kuussa, Möttösellä 10 000 ja sitä hän ei itse asiassa halua lyhentää lainkaan.”
Toisessa taloyhtiössä yhtiölainoja ei käytännössä enää olisi, mutta Irmeli Isännöitsijä kysyisi seuraavaa: ”Kuinka monella on henkilökohtaista asuntolainaa?”. Ensin nousisi varovasti pari kättä, lopulta noin puolet viittaa. ”Mitäs sanoisitte, jos minä kilpailuttaisin tämän kaikkien yhteenlasketun potin pankkien välillä ”poolina”? Katsottaisiin säästäisittekö ehkä satasia vuodessa - pyydän tarjoukset vaikkapa 20 vuodeksi, eli halukkaat voivat samalla laskea merkittävästi kuukausieriään”. Eli käännetään henkilökohtaiset lainat yhtiölainoiksi, joissa on ihan sama joustavuus kuin henkilökohtaisilla pankkilainoilla.
Koska eri asiakkailla on erilaisia neuvotteluasemia suhteessa pankkeihin, tällaisella poolilla voisi olla melko topakka neuvotteluasema. Pankit luonnollisesti miettisivät kuumeisesti, että miten tuossa ohessa päästäisiin tarjoamaan muitakin palveluita. Ja sokeroidakseen tarjouspyyntöään osakkaat voisivat sopia siitä, että siirretään luottokortit ja muut parhaan tarjouksen tehneeseen pankkiin. Isännöitsijälle syntyisi ihan varmasti paikka laskuttaa pieni osa syntyneestä lisäarvosta.
Jos ajatusta vyöryttää eteenpäin, niin sellaisessa yhtiössä, jossa remontteja ei ole näköpiirissä lähivuosikymmeniin poolissa voisi esim. vähän varttuneempi kansalainen lainoittaa velattomasta asunnostaan osan ”uudestaan” (käänteisen asuntolainan tapaan), ja käyttää sen tarvitsemaansa hoivaan tai muuten vaan elämänlaadun kehittämiseen.
Tommi Rytkönen
Kirjoittaja on Nooa Säästöpankin toimitusjohtaja.
Vero2017: Elintaso työuran jälkeen -paneeli tiistaina 14.3. klo 17.00–17.45
"Miten turvata elintaso työuran jälkeen?" -paneelissa keskustellaan erilaisista eläkesäästämisen muodoista ja muista vastaavista tavoista, joilla voi turvata elintason ja elämänlaadun eläkkeelle jäämisen jälkeen.
Keskustelemassa ovat pääekonomisti Juhana Brotherus, Hypo, toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi, FK, johtaja Susanna Miekk-oja, Danske Bank ja toimitusjohtaja Tommi Rytkönen, Nooa Säästöpankki. Puhetta johtaa Taloustaidon päätoimittaja Antti Marttinen.
