Neljä vuosikymmentä korot ovat laskeneet trendissä pohjalukemiin. Kun inflaatio on jälleen hidastunut Yhdysvalloissa, markkinoilla on suuria vaikeuksia uskoa enää korkojen nousuun.
Matalien korkojen aika on voinut kuitenkin tulla tiensä päähän, koska demografian muutos vaikuttaa reaalikorkoon säästämisen ja investointien tasapainon kautta. Reaalikorot nousevat, kun talous säästää vähemmän kuin investoi. Jos rahasta on niukkuutta, sen hinta nousee.
Koska kulutus pysyy suurin piirtein vakiona koko ihmisen elinkaaren, mutta palkkatulot kertyvät ikävuosina 15-65, säästäminen on suurta työväestössä ja pientä ei-työväestössä. Näin on, koska säästäminen on tulot miinus kulutus.
Reilun kolmenkymmenen viime vuoden ajan maailmantaloudessa on ollut valtava työvoiman tarjonnan sokki Itä-Euroopan ja erityisesti Kiinan työvoiman integroituessa osaksi globaaleja työmarkkinoita. Kun työvoiman määrä on yli kaksinkertaistunut, palkansaajien neuvotteluvoima on heikentynyt, palkkainflaatio hidastunut ja korot laskeneet.
Taitekohta on käsillä, koska työvoiman runsaus on kääntymässä niukkuudeksi. Syntyvyyden laskeminen ja eliniän pidentyminen heikentävät väestön ja työväestön kasvua, mutta erityisesti ne heikentävät työvoiman suhdetta ei-työvoimaan, jolloin talous tasapainottuu reaalikorkojen nousulla.
Kiinassa työvoiman tarjontaa kasvatti kaupungistuminen ja Saksassa yhdistyminen. Nyt Kiinassa yhden lapsen politiikka leikkaa työvoimaa ja ikääntyvässä Saksassa yhdistymisen hyödyt ovat käytetty. Kun suurimmat demografiset muutokset tapahtuvat suurimmissa säästäjissä, hitaana pidetty muutos voi yllättää nopeudellaan.
Yleisesti oletetaan korkotason seurailevan talouden potentiaalista pitkän aikavälin kasvua, jonka odotetaan heikentyvän väestön ikääntyessä ja investointitahdin hidastuessa. Kestävä rakenteellinen korkojen nousu tulisi siten todellisena yllätyksenä. Yllätys voi kuitenkin jäädä tulematta, koska velka ja automaatio vaikuttavat vastakkaiseen suuntaan.
Kun keskuspankit taistelevat rakenteellista inflaation hidastumista vastaan aina vain matalammilla koroilla, velkaantuneisuus kasvaa ja omaisuusarvot nousevat. Tällaisessa ympäristössä korkojen on vaikea nousta vahingoittamatta taloutta, kuten on nähty ikääntyneessä, alhaisen työttömyyden Japanissa.
Automaatio supistaa työvoimaa kuten demografian muutos, mutta se heikentää – ei kasvata – työvoiman neuvotteluvoimaa. Kun hyväpalkkaisten teollisuuden työpaikkojen määrä pienenee ja matalapalkkaisten palvelusektorin työpaikkojen määrä kasvaa, palkkainflaatio hidastuu.
Pitkän aikavälin (korko)sijoittajalle valoa on siis vihdoinkin perustellusti näkyvissä, vaikkakin ensin pitää hoitaa jättimäinen velkaongelma ja sen jälkeen ikääntymisen pitää voittaa automaatio työmarkkinoilla.
Jussi Hyöty
Kirjoittaja on OP Varallisuudenhoidon kvantitatiivinen strategi.
