Euroopan keskuspankin pääjohtajan Mario Draghin toimikausi lähestyy loppuaan. Hän on osoittautunut erinomaiseksi pääjohtajaksi, joka on pystynyt taidokkaasti ohjaamaan markkinoiden odotuksia sekä vakuuttamaan epäilijät tarvittavasta rahapolitiikan toteutuksesta. Hän on tehnyt kaikkensa euroalueen kriisin ratkaisemiseksi.
Euroalueen kriisiajat ovat jäämässä taakse, mutta monia isoja ja tärkeitä asioita on vielä ratkaisematta. Pankkiunionin ja yhteisen talletussuojan rakentaminen on vielä puolitiessä. Vaikka pankkijärjestelmä on nyt paremmassa kuosissa, paikka paikoin pankkien taseissa on vielä siivottavaa.
Julkinen velka on vähentynyt, mutta kestääkö kantti ja sitoutuminen budjettikuriin eri maissa seuraavan laskusuhdanteen tullen? Siitä EU-mailla ei ole vahvoja näyttöjä.
Keskuspankin oma tase on paisunut kuin pyy maailmanlopun edellä. Sen pienennys on tulevien vuosien suurimpia haasteita.
Myös talousympäristössä tapahtuu. Kansainväliset kauppasuhteet ovat myllerryksessä, joten viennin hyvä veto ole itsestään selvää. Ulkoisten shokkien vaara on suuri.
Populistiset virtaukset ovat vahvoilla Euroopan unionin pohtiessa olemassaolonsa perusteita. Houkutus finanssipolitiikan höllentämiselle on suuri monissa maissa.
Keskuspankin toiminnan jatkuvuus ja uskottavuus onkin nyt tärkeämpää kuin koskaan. EKP tarvitsee vähintään Draghin tasoisen jatkajan, jollei hänelle järjestetä jatkokautta.
Vahvat nimet ovat harvassa. Bundesbankin pääjohtaja Jens Weidemann ei ole kiistaton ehdokas. Saksalaiset ovat ehkä syystäkin suhtautuneet penseästi voimakkaaseen elvyttämiseen, mutta liian nopea rahapolitiikan suunnan muutos voisi repiä auki vanhoja haavoja.
Hyvinä aikoina euroalue kyllä pärjää ilman Draghia. Mutta kuka muu olisi yhtä sitoutunut ja kyvykäs tekemään kaiken tarvittavan seuraavan kriisin osuessa kohdalle? EKP:n seuraavaa pääjohtajaa ei tarvita hyvien vaan huonojen aikojen varalle.
Tomas Hildebrandt
Kirjoittaja on Evli Pankin markkinastrategi ja seniorisalkunhoitaja
