Sosiaalietuuksien ja verotuksen yhdessä aiheuttamat kannustinloukut ovat usein erityisen karuja sosiaaliturvan varassa elävillä pienituloisilla.
Tämä tosiasia kääntyy valitettavan usein myös ajatukseksi, että keskituloisten verotuksen tasolla ei ole niinkään suurta väliä, sillä ”hehän käyvät joka tapauksessa töissä”.
Tällainen ajattelutapa on yhtä yleinen kuin se on lähtökohdiltaan harhainen.
Työssä oppimiseen, ahkeruuteen, kouluttautumiseen, tuottavuuden lisäämiseen ja uralla etenemiseen tarvitaan kunnon kannusteita, jos keskiluokkaan kuuluvien suomalaisten halutaan panostavan juuri näihin asioihin.
Vapaa-aika ja harrasteet syrjäyttävät ymmärrettävän helposti työnteon, jos lisäponnistelu ei ole kannustavaa.
* * *
Mitä tarkoitan keskiluokalla?
Keskiluokkaa ovat oman työnsä hedelmillä elävät enemmän tai vähemmän keskituloiset kansalaiset. Heitä on paljon, joten heidän kukkarollaan käyminen tuottaa hyvin.
Keskiluokkaan kuuluva elää ansiotuloillaan. Työnteosta saatavalla palkalla, yrittäjätuloilla tai ansiotyön kerryttämällä työeläkkeellä.
Omaisuutta on tavallisesti kertynyt oman asunnon verran, ja sekin on osaltaan lainalla rahoitettu. Muut säästöt ovat sen verran vähäisiä, ettei pääomatulojakaan juuri ole.
Omat ansiot ovat siis suureen keskiluokkaan kuuluvan kansalaisen ainoa merkittävä tulolähde. Tulonsiirroista hän saa ehkä lapsilisän, yhteiskunnalta tietenkin myös palveluja.
Ansioita verotetaan tuntuvasti ja mahdollisia lisäansioita erityisen ankarasti.
Kukaan ei ole huolissaan hänen siirtymisestään ulkomaille tai toisaalta vajoamisesta yhteiskunnan tukien varaan. Eikä ole syytäkään olla huolissaan.
Tyypillinen keskiluokkaan kuuluva on tunnollinen työntekijä, joka haluaa tulla omillaan toimeen ja pitää Suomea hyvänä paikkana asua ja elää.
Onko tämä tosiasia sitten peruste rokottaa keskiluokkaan kuuluvaa kansalaista erityisen kireillä veroilla hänen aherruksensa hedelmistä?
Tai onko viisasta olla piittaamatta keskiluokan kannustamisesta työntekoon, ahkeruuteen ja uralla etenemiseen?
Ei tietenkään ole, eikä saa olla.
* * *
Tässäkin asiassa yhteiskunta saa mitä tilaa.
Keskiluokan kohteleminen passiivisena rahastusautomaattina, jota ei edes tarvitse kannustaa mihinkään, tuottaisi maalle juuri sellaisen keskiluokan kuin se ansaitsisikin. Siis passiivisen.
Vaalien lähestyessä ilma on luonnollisesti sakeanaan erilaisia rahoitusta tarvitsevia hyvää tarkoittavia hankkeita.
Osa ajatuksista on hyviä, osa huonoja ja jotkut hyvin huonoja.
Rahoittajat hyvinvointiyhteiskunnan eri hankkeille kuitenkin tiedetään. Se on kaikissa tapauksissa suuri suomalainen keskiluokka.
Siinä on poliitikoille yksi erinomainen syy kohdella keskiluokkaa kannustavasti eikä yliolkaisesti.
Toinen hyvä syy on vaalien lähestyminen. Nekin ratkaisee keskiluokka.
Teemu Lehtinen
Kirjoittaja on Veronmaksajain Keskusliiton toimitusjohtaja.
Kirjoitus ilmestyy Taloustaidossa 15.8.2018.
